puheenjohtaja

Esimiestyö kunniaan

Olli Luukkainen teksti / Opettaja 8/2017

Hyvä ja riittävästi resursoitu johtaminen on aina avainasemassa niin tulosten saavuttamisessa kuin työhyvinvoinnissakin. Sellaisissa työyhteisöissä, joissa tulos tehdään asiantuntijatyöllä, korostuu tukeva, kannustava ja rohkaiseva johtaminen. Koulut, oppilaitokset, päiväkodit ja tutkijayhteisöt ovat erityisesti tällaisia työpaikkoja.

Etenkin vaikeina aikoina esimiehen työ on hyvin merkityksellistä mutta samalla yksinäistä. Esimerkiksi koulutus- ja kasvatusalan resurssileikkausten aikana esimies on niin sanotusti puun ja kuoren välissä. ­Ylhäältäpäin painostetaan menoleikkauk­siin ja pakotetaan rehtorit, päiväkotien johtajat, sivistystoimenjohtajat ja muut esimiehet niitä tekemään. Toisaalta henkilöstö painostaa esimiestä taistelemaan ja puolustamaan henkilöstöä ja sen edellytyksiä tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla.

Toimintaresurssien niukkuudenkin aikana on muistettava muutama keskeinen koulutus-, kasvatus- ja tutkimusyhteisöjen johtamiseen liittyvä erityispiirre. Ensinnäkin höpöpuheet sivistystoimen hallinnon laajuudesta tai paisumisesta on lopetettava. Niin kouluvirastoissa kuin kouluissa, oppilaitoksissa ja päiväkodeissakin hallinto on jo ohentunut liikaa. Työtä on valunut alaspäin esimiehille ja opettajille, vaikka heidän aikansa tulisi käyttää pedagogisiin tehtäviin ja kehittämiseen.

Henkilöstöjohtamiseen ja pedagogiseen johtamiseen onkin laitettava kaikissa olosuhteissa riittävästi panoksia. Nykyisin esimiesten aikaa menee liikaa talouteen liittyviin asioihin. Pedagogisen johtamisen onnistuminen edellyttää johtajalta omakohtaista opettajan työn tuntemista.

Suomessa on aivan liikaa yleistynyt sellainen toimintatapa, että yhdellä esimiehellä on monta toimipistettä johdettavanaan. Menosäästösyistähän niin tehdään. Kuitenkin esimiehen riittävä läsnäolo luo oppilaitoksen ja päiväkodin toimintakulttuurille välttämättömän perustan.

Koulutuksen johtavissa maissa panostetaan nykyään nimenomaan yhteisen toimintakulttuurin rakentamiseen. Paljon puhutaan kollaboratiivisesta toiminta­tavasta. Siinä työarjessa käydään jatkuvaa vuorovaikutteista keskustelua yhteisistä tavoitteista ja toimintatavoista. Esimiehen läsnäolo turvaa edellytykset yhteisöjen vahvaan kehittämiseen.

Jotta esimerkiksi päiväkotien johtajien ja rehtoreiden työmäärä olisi kohtuullinen, on apulaisrehtori- ja apulaisjohtajajärjestelmiä vahvistettava. Myös apulaisrehtoreille ja -johtajille on saatava riittävästi työaikaa esimiestehtävien suorittamiseen.

Suomalainen edunvalvontamalli, jossa kaikkien koulutusmuotojen esimiehet kuuluvat samaan järjestöön opettajien kanssa, on paras reitti suunnata energia keskinäisestä nahistelusta yhteisten tavoitteiden ajamiseen. Myös esimiehet tarvitsevat ­ammattijärjestöä omaan edunvalvon­taansa. Se, että esimiehellä on joskus ­enemmän, joskus vähemmän työnantajarooli, ei ole ongelma. Paljon merkittävämpää on ­yhteinen keskustelu myös ammattijärjestön sisällä. Sillä tiellä OAJ:n on kuljettava myös jatkossa.

Johtamisen arvostusta on osoitettava myös palvelussuhteen ehdoilla. Esimiehen palkkaustason ja työmäärän on aina oltava sillä tasolla, että tehtävä on vetovoimainen­ ja esimiestehtäviin saadaan niihin ­kyvykkäimmät, osaavimmat ja sitoutuneet henkilöt.

Olli Luukkainen
olli.luukkainen@oaj.fi
Twitterissä @OlliLuukkainen