Aika omaan vapaa-ajan musisointiin on nyt kortilla opintojen vuoksi, mutta ehkä tilanne korjaantuu syksyllä. Tämän hetken soitonnälkään musisointi oppilaiden kanssa päiväsaikaan vastaa aika kivasti, Maija Kukila sanoo.

Estradina koko kylä

Maija Kukilan oppilaat vievät musiikkia sinne, missä kylän asukkaat ovat, kahviloihin, torille, kirjastoon ja vanhainkotiin.

Maija-Liisa Ahonen teksti / Akseli Muraja kuvat / Opettaja 8/2017

Maija Kukila etsiskeli Juankosken kirpputoreilta pyykkilautaa, ­mutta sellaista ei löytynyt. Hiljattain kirppiksen tuttu työntekijä sattui tapaamaan Maijan miehen ja sanoi, että nyt se pyykkilauta on tullut.

– Mieheni ihmetteli, aionko laittaa hänet nyrkkipyykille, Juankosken peruskoulun ja lukion musiikin lehtori Maija nauraa ja näyttää, miten pesijättären työvälineestä raaputetaan rytmejä.

Kun Maijalta kysyy, mitä musiikki merkitsee ­hänelle, hän sanoo hengittävänsä musiikkia.

– Musiikki on työ ja harrastus. On kiinnostavaa ja palkitsevaa tehdä poikkitaiteellisia esityksiä, ja lapset ja nuoret ovat innostuneita.

Maijan pedagogian periaate on, että kaikki tekevät kaikkea. Mutta miten saat oppilaat innostumaan?

– Eivät kaikki tykkää, mutta kaikki tekevät. Jokainen oppilas soittaa kaikkia soittimia, laulaa, tekee nuotteja, säveltää ja tanssii.

Kaikki opettelevat miksaamaan ja hoitamaan valoja. Innokkaimmat valitsevat musiikin kahdeksannella luokalla ja lukiossa.

Musiikin teoriaan oppilaat perehtyvät musisoi­malla. Kokeilemalla, tekemällä ja kokemalla jää muistijälki.

Klassisen musiikin jaksolla oppilaat ovat kurkotelleet itseään balettiasentoihin Tšaikovskin Joutsenlammen säestäminä ja piirtäneet graafisia partituureja.

Itämaisen musiikin tunnilla seiskaluokan tytöt ja pojat notkuttelivat lanteitaan piirissä niin keskittyneesti, ettei kukaan huomannut ovensuussa puheenvuoroa odottavaa rehtoria.

Maijalle työpaikan sydän on musiikkiluokka, jota hän on itse ollut suunnittelemassa. Kuopioon nykyisin kuuluvan Juankosken yläkoulu- ja lukiorakennus valmistui 2003.

– Olen saanut kehittää työtäni hyvässä työyhteisössä, energiaa ja musiikin iloa säteilevä opettaja kertoo.

Musiikkiluokka rumpusetteineen ja kosketinsoittimineen näyttää bändisoittajan unelmalta. Kaapeista löytyvät sähkö- ja akustiset kitarat, sähköbassot, perkussiosoittimet, mikrofonit, piuhat ja nuotistot.

Kansanmusiikki-instrumenteille on omat paikkansa, myös jämerälle kontrabassolle.

Maija Kukilan mielestä musiikkia voi tehdä monella tavalla. Hän teki viime kevätjuhlaan suvivirteen yhden räppisäkeistön. - Toiset tykkää, toiset ei ja rehtori antaa siunauksen, hän tiivistää koulun hengen.

Maaliskuisena keskiviikkona koululla on ysäripäivä. Lukion etnomusiikkikurssilaiset­ ovat vetäneet aamunavauksena kaikille Macarena-tanssin agorassa, koulun avarassa, juhlasaliksi muuntuvassa ruokasalissa.

Jälleen uusi onnistumisen kokemus musamaikalle, jonka oppilaat esiintyvät koulussa lähes viikoittain.

– Koen onnistuneeni silloin, kun minun ei tarvitse olla lavalla, oppilaat hoitavat homman ja kaikki toimii, Maija miettii.

Kaksikerroksisen agoran vieressä, ­äänieristävän seinän takana oleva musiikkiluokka avautuu tarvittaessa näyttämöksi.

– Huomaatteko siniset kajarit? Arkki­tehti suunnitteli ne vain meitä varten.

Kollegat esittivät Maijaa vuoden 2016 musiikinopettajaksi, ja hänelle kunnianosoitus napsahti. Perusteluissa työtoverit tähdensivät sitä, että Maija oppilaineen vie musiikkia koulun ulkopuolelle.

Itse hän, musikaalisen ison perheen ­tytär, sanoo, että olisi tylsää pysyä oppilaiden kanssa vain koulun seinien sisällä.

– Kävin lapsena joskus laulamassa vanhainkodissa, ja siitä jäi hyvät muistot.

Maija huomauttaa, että kaikki hänen oppilaidensa esiintymiset ovat opetussuunnitelman mukaista opiskelua.

Esityksistä riittäisi kerrottavaa päiväksi, mutta on tyydyttävä poimintoihin.

– Alakoululaiset järjestivät syksyllä­ ­ohjelmaa vanhainkodin asukkaan syntymä­päivillä ja lukio-opiskelijat kirjastoon lastenkonsertin, Maija alkaa kertoa.

Omat konsertit, livebändin tahdittamat tanssiaiset, satukuunnelmat, bändikilpailuihin osallistuminen, esitykset firmojen pikkujouluissa ja kaupungin kesätapahtumissa sekä yhteistyö paikallisen näytelmäkerhon kanssa ovat oppilaiden arkea.

Parhaillaan alaluokkien teatterikerhon oppilaat tekevät kevätjuhlanäytelmää Peter Pan.

– Ensi tiistaina 25. huhtikuuta lukiolaistytöillä on vanhainkoti- ja päiväkotikierroksen jälkeen katuteatteriesitys Keisarin uudet vaatteet Kuopion liikekeskus Matkuksessa.

Juankoskella kahdeksasluokkalaisista musiikin on valinnut noin joka viides, yseistä joka kolmas ja lukion kakkoskurssilaisista lähes jokainen, Maija Kukila kertoo.

Keväisin koulun bändeillä on kiertue.

– Tänä keväänä menen kasiluokan bändin kanssa naapurikunnan Kaavin alakouluun. Esitämme bändimusaa ja lasten­lauluja ja oppilaat jakavat nimmareita.

Toukokuussa Juicen torin Stage-lavalla esiintyvät perinteisesti kaikki kynnelle kykenevät koulun bändit.

Kuvataideopettajan aloitteesta syntyi taannoin musikaalis-kirjallis-visuaalinen Kalevala-tulitaideteos järven jäälle.

Moni muukin esitys syntyy opettajien yhteistyönä, esimerkiksi nyt, kun lukio-opiskelijat ovat säveltäneet kasiluokkalaisten seinämaalauksia. Kokonaisuudesta kasvaa koululle ja kyläläisille kevätnäyttely.

Maija oppilaineen tekee paljon yhteistyötä Kuopion konservatorion Juankosken toimipisteen opettajien kanssa. Oppilaat ovat yhteisiä, musiikkiopisto käyttää koulun tiloja ja moni kylän tenava saa jo muskarissa musiikki­kipinän.

Juankosken oman pojan Juice Leskisen ja muiden paikkakunnalta kotoisin olevien ­muusikoiden perintö velvoittaa.

– Teimme Juicen lauluista musikaalin Juankoski here I come, ja hän tuli ensi-iltaan keväällä 2002. Kaj Chydenius puolestaan on säveltänyt meidän oppilaiden ja opettajien runoihin musikaalin.

Musiikkiopiston ja Maijan opinpolkua ovat kulkeneet muun muassa räppäri Timi Lexicon, oopperalaulaja Sanna Matinniemi, sellisti Juho Kanervo, huilisti Hanne Lappalainen, laulaja Annika Pehkonen ja indierock-yhtye NEØVin Neuvosen veljekset.

Musiikki ei jättänyt Maija Kukilaa silloinkaan, kun syksyllä 2002 laaja aivoinfarkti halvaannutti häneltä kehon vasemman puolen. Hän oli tuolloin 30-vuotias kahden pikkutytön äiti.

– Kun pääsin sairaalan teholta tavalliselle osastolle, hoitajat kysyivät mitä haluaisin. Halusin musiikkia, radion. Musiikki oli soinut päässäni koko ajan.

Kaikki piti opetella uudelleen, istuminen, käveleminen, soittaminen. Seuraavaan paikkaan, kuntoutuskeskukseen, vahtimestari oli järjestänyt pienet sähköurut.

– Oppilaita tuli sinne ja soitimme yhdessä, vaikka vasen käteni ei toiminut ja näin kaiken kahtena tai kolmena.

Maija ei osaa sanoa, vaikuttiko aivojen ­kuntouttajaksi tiedetty musiikki hänen tervehtymiseensä.

– Tunsin sisäsyntyisesti, että tarvitsen musiikkia.

Keväällä vielä sairauslomalla ollessaan ­Maija sai osallistua kevätmusikaalin teke­miseen.

– Esimies ja työyhteisö tukivat minua ­todella hyvin, hän sanoo.

Syksyllä 2003 alkoi työ vastavalmistuneen koulun uudessa musiikkiluokassa. Rehtori huojensi tuntimäärää.

Kuusi vuotta sitten elämä järjesti uuden yllätyksen ja perheeseen syntyi kolmas tyttö, iltatähti ja ilopilleri Tiida.

Koulun jälkeen Maijasta on mukava puuhailla Tiidan kanssa, laittaa ruokaa ja leipoa ja kevään tullen aloittaa puutarhatyöt.

Vuodenaikajuhlat ovat tärkeitä koulussa ja kotona.

– Arkeni rytmittyy juhlien mukaan.


Katso Maijan kesävinkki OAJ:n Facebook-sivuilta.

 

Kuka?

Maija Kukila
45-vuotias Juankosken peruskoulun ja lukion ­musiikin lehtori. Opettaa musiikkia kaikilla luokka-asteilla alkuopetusta ­lukuun ottamatta.
Opettaa myös Kuopion konservatorion Juankosken sivutoimipisteen bändikarusellin pieniä soittajia.
Koulutukseltaan­ musiikin-­ ja viulunsoiton­opettaja. Tekee parhaillaan ilmaisutaidon opettajan tutkintoa.