Lapinjärven Kirkonkylän koulun koko konkkaronkan tekemä suksiaita yhdistää koulun väkeä edelleen, Piia Siltala kertoo. Hän oli yksi suksiaidan alullepanijoista.

Nyt tehdään yhdessä!

Erilaiset ihmiset yhteen ja yhteishenki kattoon. Siihen tiivistyy Isosti yhdessä -kampanja, jossa on etsitty erilaisia tapoja välittää muista. Esittelemme sen seitsemän ideaa kaikista kampanjan teoista ja tempauksista.

Salla Hongisto teksti / Päivi Karjalainen, Lauri Rotko ja Veikko Somerpuro kuvat / Opettaja 8/2017

Mikä yhdistää suksiaitaa, kirjankansirunoja ja yllätyslaulua koulun käytävällä? Tai syksyisiä tilkkutöitä, tuolinjalkojen äänieristämistä, vanhusten hierontaa ja tietokoneeseen tutustumista?

Tietenkin se, että ne on kaikki tehty porukalla, Isosti yhdessä! – Kukaan ei ole nolla -haaste­kampanjan sateenvarjon alla.

Isosti yhdessä -haasteen tarkoituksena oli siirtää huomio kiusaamisesta positiivisiin yhteisiin tekoihin – toisesta välittämiseen. OAJ:n koordinoimaan haasteeseen tartuttiin ympäri maata niin päivä­kodeissa, kouluissa kuin kansalaisopistoissakin.

Kampanjaan lähetettiin yli 50 kuvausta erilai­sista hyvää edistävistä toimintatavoista. Oli konserttia, ystävyyden ketjua ja ilmiöoppimisen kokeiluja. Kampanja huipentui 11. marraskuuta järjestettyyn toimintapäivään.

Tammikuussa 21 ehdotusta palkittiin Educa-messuilla. Arviointiin vaikutti muun muassa se, miten laajasti ideaan oli haastettu muita ja kuinka hyvin se taipuu toteutettavaksi muualla.

– Oli ilo nähdä, kuinka laajasti kampanja innosti. Yhdessä tekeminen merkitsee tekijöilleen paljon, ja heidän kauttaan hyvä leviää, järjestöasiamies Riitta Silvonen iloitsee.

Silvonen luotsasi kampanjaa OAJ:ssä. Hän vakuuttaa, että marraskuun tempauksesta tulee vuotuinen tapa.

Lapinjärvellä Itä-Uudellamaalla, Kirkon­kylän koulun sillä rajalla, jossa oppilaat aiemmin intoutuvat leikkimään ojan puolella, seisoo nyt suksiaita. Siinä 68 kirjavaksi maalattua suksea jököttää kymmenen sentin välein.

– Me tehtiin tää kaikki yhdessä, luokan­opettaja Piia Siltala hehkuttaa.

Suksiaitaa kokosi koko koulu eskareista­ kutosiin. Vanhoja suksia oli saatu lasten ­vanhemmilta.

Ensin piirrettiin paperille, sitten suksi hiottiin ja maalattiin. Vitoset ja kutoset auttoivat eskareita ja ekaluokkalaisia. Muutkin taiteilivat pääosin pareittain.

Maalit sekoitettiin teknisen työn luokassa, mutta kuulas syysilma salli maalaamisen pihalla. Syntyi raitaa, palloa, isoja viipaleita väriä.

Yksi vanhemmista auttoi lapsia kiinnittämään sukset aitakehikkoon. Sen kunnan rakennusmiehet olivat pystyttäneet.

– Yhteishenkeä kohotti erityisesti se, että kaikki näkevät, mitä saatiin aikaan, Siltala kertoo.

Opettajatkin oppivat uutta, kun luokka- ja oppiainerajat kaatuivat rymisten. Siltalasta yhteisproggiksia voisi tehdä enemmänkin.

– Kun tehdään yhdessä, lasten itselleen ottamat roolit purkautuvat. Koviskin voi auttaa pienempiään, Siltala selventää.

Happy Mind, Happy Life, lukee mandariinin kyljessä. Mandariinit ja muut Lahden lyseon lystikkäät yllätykset organisoivat ranskan- ja espanjanopettaja Katja Paldanius, kuvataiteenopettaja Pauliina Hautala ja musiikinopettaja Heini Ertolahti.
 

Sittemmin isommat ovat järjestäneet koululla pienemmille leikkejä, ja suksiakin jäi vielä parikymmentä maalattavaksi.

Isot auttoivat pieniä myös Kannuksen kansalaisopistossa. Aikuisten kirjoittajaryhmä nimittäin haastoi alakouluikäisten lasten runoryhmän Herttaset tekemään kirjankansi­runoja. Niissä kirjojen selkämykset muodostavat runon.

Aikuiset kirjoittajat olivat aiemmin pinonneet kirjoja runoiksi kirjoittajakurssin välipaloina, mutta Herttasille homma oli uutta.

Kannuksen kirjastossa kirjoja pääsi penkomaan vapaasti.

– Ensin Herttasten ajatuksena oli kasata mahdollisimman paljon kirjoja samaan pinoon. Kurssilaisten avulla ne tiivistyivät runoiksi, kirjoittamisen opettaja Minna Vörlin kertoo.

Yhteistyönä syntyi muun muassa seuraava runo:

Hymy / sanoja elämänilosta / yhdessä.

Kirjankansirunot olivat väline tutustuttaa eri-ikäiset ja eritaustaiset ihmiset toisiinsa. Eikä työ jää tähän.

– Seuraavaksi ryhmät julkaisevat yhteisen antologian, Vörlin kertoo.

Lisäksi hyvä lähti kiertoon Herttasten ­koulussa, jossa lapset ovat vetäneet kirjankansirunojen tekemistä muille oppilaille.

Mutta entä jos opiskelijoita onkin satoja, eikä oikeastaan ole edes tiloja, jonne kaikki mahtui­sivat kerralla mukavasti tekemään yhdessä? Niin kuin Lahden lyseossa.

Silloin kehitellään jotain ketterää, jolla törmäy­tetään erilaiset ihmiset toisiinsa hellä­varaisesti.

Lahden lyseossa Isosti yhdessä ottikin monia väläyksenomaisia muotoja. Espanjan eri kurssien opiskelijat tekivät flash mobin eli tapahtuman, jossa joukko ihmisiä tekee julkisella paikalla jotakin ennalta sovittua mutta ulkopuolisille yllättävää.

Flash mobissa espanjanopiskelijat tanssivat koulun käytävällä latinopop-tähti Álvaro Solerin biisin El Mismo Sol tahtiin. Kappaleen sanoma on se, että jokainen saa olla sellainen kuin on.

– Tuntien välissä yllätetty yleisö intoutui ­taputtamaan esityksen tahdissa, joku otti tanssi­askeliakin, kertoo Pauliina Hautala, kuvataideopettaja ja yksi tempauksen järjestäjistä.

Kirjankansista saa runon, kun vain pinoaa kirjoja päällekkäin. Sen tietävät Kannuksen kansalaisopiston kirjoittamisen opettaja Minna Vörlin ja Herttasten runoryhmä: Venla Vörlin, Jasmin Koskela, Minna Vörlin, Siiri Katila ja Anetta Viitasalo.
 

Samaan aikaan koulun kolmannessa kerrok­sessa musaryhmän bändi kutsui oppilaat käytävään katsomaan We will rock you -esitystään. Alempana portaikoissa opiskelijat jakoivat mandariineja, joihin oli kiinnitetty viestejä ystävyydestä.

Lystille oli lyseossa tilausta. Koulussa oli ­ehditty puida paljon sitä, miten yhteisöllisyyttä saisi rakennettua valtavassa koulussa. Isosti yhdessä -päivä osui ytimeen.

– Tarkoitus oli luoda tunnelmaa, että kaikki ovat tärkeitä, vaikka ihmisiä piisaa ja kaikki ovat erilaisia, Hautala täsmentää.

– Jatkossakin aiomme tehdä tällaisia ­pienempiä ja yllättäviä tempauksia. Se ei vaadi keneltäkään kohtuutonta ponnistelua mutta tuo valtavasti iloa.

Isosti yhdessä jatkuu tasavallan presidentti Sauli Niinistön aloittamassa #kannustus­ryhmä-hankkeessa. Myös #kannustusryhmä keskittyy positiivisten kokemusten levittämiseen kiusaamisen ehkäisemiksi ja estämiseksi.

Hankkeen yhteistyökumppaneita ovat ­Me-säätiö, Opetushallitus ja OAJ. Mukaan ­voivat lähteä kaikki – vaikka työporukat.

OAJ rohkaisee kaikkia opettajia lähtemään mukaan. OAJ on myös haastanut useita yhteistyökumppaneitaan kannustamaan.

Kokemuksia kannustamisesta kerätään 1.6.2017 saakka osoitteessa kannustusryhma.fi.
 

Isosti yhdessä -ideat jakoon

Ruokala hiljaiseksi
Kuvittele 200 tuolia liikkeeseen ruokalan kovalle lattialle. Tuusulassa Hyökkälän koulussa meteli oli niin kova, että se häiritsi lähiluokkien tunteja muiden ruoka-aikaan.
Apu löytyi tuoleille ­virkatuista villatossuista.
Käsityönopettaja ja opinto-ohjaaja Eija Varinen sai 800 pullonkorkkia paikalliselta juomatehtaalta. Niiden ympärille käsityön valinnaisryhmät ovat virkanneet eristeitä myös Isosti yhdessä -päivän jälkeen.
Oppilaat ovat innostuneet erityisesti siitä, että pienelläkin teolla on näin suuri vaikutus viihtyvyyteen. Vasta 30 tuolilla on jaloissaan töppöset, mutta ääntä lähtee jo vähemmän.

Syksy tilkkutöihin
Oulu-opistossa kaksi tilkku­työryhmää siirsi syksyn erilaisiin tilkkutöihin. Ryhmässä keskusteltiin ensin erilaisista syksykokemuksista. Jotkut vuodenaika vei miettimään pihan puita, toiset Lapin luontoa.
Opettaja Marita ­Pääsky­nen kertoo, että kiinnostavinta oli ymmär­tää, miten vaihtelevia syksy­tuntemukset olivat. Oma ajattelu laajenee, kun yrittää ymmärtää toista, Pääskynen täsmentää.
Kerran viikossa kokoon­tuvalle harrastusryhmälle syksyn tilkuttaminen oli ryhmäyttävä kokemus.
Töitä kertyi niin paljon, että niistä koottiin Tilkkujen syksy -näyttely.

Sukupolvet yhteen
Hämeenlinnassa Tenava-Tuuli-päiväkodin poppoo päätti rentouttaa Ilveskodin kuntoutuslaitoksen senioreja. Lastentarhanopettaja Jaana Järvinen oli nähnyt jo päiväkodin omissa rentoutuksissa, miten lapset oikein sulivat tarinoihin. Sotaveteraanit saivat lisäksi pienten käsien hierontaa olkapäille ja selälle – tietenkin vanhempien luvalla.
Järvinen muistuttaa, että sukupolvien välillä on paljon epätietoisuutta, on vieraannuttu liikaakin toisistaan. Ikäihmisistä lapset saattavat olla levottomia ja jotkut lapsista taas saattavat ajatella, että vanhojen kanssa ei pysty leikkimään.­ Yhdessä tekemällä ­löytyy yhteinen kokemus­pinta.

Matka tieto­koneeseen
Hyvinkään Martinkulman koulussa erityisen tuen pienluokat tekivät yhdessä matkan tietokoneeseen ja ohjelmointiin. He rakensivat muun muassa leikkikannettavat ja kokeilivat koodausleikkejä sekä tekivät koodaussivusto code.orgin tehtäviä.
Erityisluokanopettaja ­Marika Damskägg kertoo,­ että oppilaat opettivat ­toisiaan omien vahvuuk­siensa kautta. Samalla ­sosiaaliset taidot vahvistuivat. ­Ilmiöoppimiskokeilun ­jälkeenkin hengataan ­yhdessä ja kaveria autetaan, kun osataan, eikä ketään ­jätetä ulkopuolelle, vaikka tarkkaavaisuus olisikin ajoittain hukassa. Opettajatkin ideoivat entistä enemmän yhdessä.