terveisiä arjesta

Harrastuksena päiväkoti

Jerkka Laakkonen ja A-J Luhtavaara teksti / Opettaja 5/2017

”Minä harrastan päiväkotia!” kajautti iloinen, heleä ääni. Vilkas ruokapöytäkeskustelu katkesi kuin veitsellä leikaten. Ennen kommenttia lapset olivat keskustelleet salibandystä, jalkapallosta, muskarista, tanssista ja sirkuksesta ja käyttäneet omaa harrastustaan ylistäviä puheenvuoroja.

Pitkältä tuntuneen hiljaisuuden rikkoi ainoastaan aterimien kilahtelu lautasta vasten, kunnes kuului päättäväinen tokaisu: ”Ei päiväkotia voi harrastaa!”

Vaan miksipä ei?

Ensi syksynä käyttöön otettavan suunnitelman mukaan varhaiskasvatus rakentuu lasten mielenkiinnon kohteiden ympärille ilmiöpohjaisen oppimisen tapaan. Perusteisiin on kirjattu kaikki se monipuolinen toiminta, jota toteutetaan jo nyt, mutta jonka myötä samaa sisältöä on lupa odottaa kaikissa päiväkodeissa.

Kaavailtu maksuton varhaiskasvatus tekisi päiväkodista entistä kohtuuhintaisemman harrastuksen, ja varusteiksi riittäisivät sisätossut ja kurahousut. Ja kun on koko päivän harrastanut, ei tarvitse erikseen lähteä liikuntahallille tai kuvataidekouluun.

Harrastamisen motiivina on nautinto ja kiinnostus aiheeseen, ei rahallinen palkkio. Siinä mielessä lastentarhanopettajat ovat päiväkodissa samalla viivalla lasten kanssa, ja yhdessähän tätä varhaiskasvatusta harrastetaan muutenkin.
 

Jerkka Laakkoselle varhaiskasvatus on sekä työ että ­harrastus. Tämän pakinan hän kirjoitti yhdessä päiväkodinjohtaja A-J Luhtavaaran kanssa.