Oppilaat voivat pitää faktojen tarkistamista nipottamisena. - Kun vaadin tarkistamaan tai merkitsemään jonkin lähteen, oppilaat voivat kysyä: Oikeestiko, kun mähän luin tämän netistä, Pirjo Sallinen naurahtaa.

taululla

Epäilyn työkaluja

Vaihtoehtoiset faktat tunkeutuvat luokkahuoneisiinkin. Helsingin ranskalais-suomalaisessa koulussa tutkitaan tulevien vaalien yhteydessä, pitävätkö väittämät paikkansa.

Matias Manner teksti / Leena Koskela kuva / Opettaja 5/2017

Sitä ei Pirjo Sallisellekaan opettajankoulutuksessa kerrottu, että jonakin päivänä itse Yhdys­valtain presidentti hokee maansa tunnetuimpien uutisvälineiden tuottavan pelkkiä valeuutisia.

Entä mitä sanoa seitsemäsluokkalaisille, jotka eräänäkin päivänä selostivat Salliselle, mitä pahamaineinen vale- ja vihamedia oli juuri kirjoittanut?

– Ei ole hedelmällistä tyrmätä kaikkea, vaan oppilaille pitäisi pystyä antamaan välineitä kriittiseen ajatteluun. On iso kysymys, miten näitä taitoja opetetaan, kun itsekin on joskus aika hämmentynyt median muutoksesta, Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun äidinkielenopettaja Sallinen sanoo.

Sallisen mukaan mediasta kulkeutuu luokka­huoneeseen yhä useammin kysymyksiä, joihin opettajalla ei ole valmiita vastauksia.

– Kysymys on siitä, uskaltavatko opettajat tuoda julki oman epävarmuutensa ja miten. Minäkin joudun ottamaan haltuun joka päivä ihan uusia asioita, mikä on kyllä aika hienokin juttu.

Asioiden haltuunoton lisäksi apuna on Sallisen mukaan ”parviäly”, jolla hän tarkoittaa opettajakollegojaan. Opettajat ovat miettineet yhdessä, miten opetetaan esimerkiksi kriit­tistä ajattelua ja moni­lukutaitoa. Ne ovat uuden opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen tavoitteita.

Ranskalais-suoma­laisessa koulussa on alkamassa muun muassa pilottiprojekti, jossa kokeillaan joukkoistamista hyödyntävän faktantarkistuspalvelu Faktabaarin metodeja­ kouluympäristössä. Projekti toteutetaan ­kuntavaalien sekä Ranskan ja Suomen presidentinvaalien yhteydessä.

– Järjestämme vaalipaneelin sekä keskenämme että oikeiden ehdokkaiden kanssa. Keräämme systemaattisesti väittämiä ja tarkkailemme, millaisiin faktoihin keskustelijat nojautuvat. Puntaroimme, mistä kunkin faktan voisi tarkistaa, Sallinen kertoo useamman opettajan yhteistyönä toteutettavasta projektista.

Rehtori Kari Kivisen mukaan onnistuessaan menetelmää voisi jakaa muihin suomalaiskouluihin ja kansainvälisestikin. Asia on ajankohtainen, sillä epämääräisten tietojen leviäminen on koettu ongelmaksi vaaleissa ympäri maailmaa.

Voisi kuvitella, että Pirjo Sallisen ylä­koulu-­ ja lukioikäiset ­oppilaat ovat hyviä faktan­­­tar­kis­tajia. Eikö nettinatiiveille ­nuorille kasva paksu nahka verkon ­huijauksien ja trollauk­sien varalle?

– Nuoret ymmärtävät aika hyvin esimer­kiksi sen, mikä on huumoria. Myös tuotesijoittelu huomataan, mutta sitä pidetään kovin normaalina. Asiasisältöjen suhteen on toisin: jos aikuiset sanovat asioita tosissaan, nuoret pitävät sitä helposti totena, Sallinen sanoo.