varapuheenjohtaja

Korkeakoulut valinkauhassa

Päivi Koppanen teksti / Opettaja 5/2017

Opetus- ja kulttuuri­ministeriö on aloittanut korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiotyön. Valmista pitäisi olla syyskuussa 2017.

Tarkoituksena on tuottaa tulevaisuuskuva, joka mahdollistaa laadukkaan, vaikuttavan ja kansainvälisesti kilpailukykyisen suomalaisen korkeakoulu­järjestelmän kehittämisen vuoteen 2030 mennessä.

OAJ:ssä olemme rakentaneet omaa visiota, koska kentällä suunnitellaan kovin koordinoimattomasti erilaisia yhteistyö- ja yhdistymishankkeita ja meillä on oltava näkemys siitä, mitä haluamme. Tuemme yhteistyön rakentamista ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kesken mutta myös muiden ­toimijoiden suuntaan. Koko innovaatioketjun yhteistyön pitää olla yhä toimivampi.

Kannatamme toimia, joilla tuetaan osaamiskeskittymien syntymistä ammattikorkeakoulujen, yliopistojen, toisen asteen oppilaitosten, tutkimuslaitosten ja yritysten välille. Osaamiskeskittymä on yhteisö ilman yhteistä organisaatiota. Siinä toimijat oppivat toisiltaan, rakentavat alihankintasuhteita ja toimivat markkinoilla yhdessä. Oppilaitokset tuovat siihen erityisosaamistaan, koulutusta, tutkimusta­ ja ­kehittämistoimintaa. Kuntien rooli toiminnan edellytysten mahdollistajana on ratkaisevan tärkeä.

Ammattikorkeakouluilla ja yliopistoilla on omat tehtävänsä ja profiilinsa.

On myös esitetty, että ammattikorkeat hoitaisivat kandidaattitason koulutuksen ja yliopistot maisteritason. Se muuttaisi erityisesti maisteritason rakennetta yliopistossa. Kanditutkinto olisi aivan erilainen kuin nykyinen kandi, koska sen on tuotettava hyvät työelämävalmiudet niin insinööreille, sairaanhoitajille kuin monille muillekin ammattiryhmille. En ole aivan vakuuttunut, että yliopistot haluavat tällaista kehitystä.

Osa yliopistoväestä haluaa myös lakkauttaa ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot, vaikka työelämä on havainnut ne hyviksi ja niillä on paljon kysyntää. Erilaisuus on rikkautta. Siksi myös ammatillisen väylän on pysyttävä auki korkeakouluun. Myös ammatillisen koulutuksen reformissa on huolehdittava opiskelijoiden jatko-opintokelpoisuudesta.

Korkeakoululakeja ollaan muuttamassa niin, että korkeakoulu voisi hankkia lähes puolet opetuksestaan toiselta korkea­koululta, myös muualta kuin Suomesta: yliopisto ammattikorkealta, amk yliopistolta, yliopistot toisiltaan ja ammattikorkeakoulut toisiltaan. Kannattaisiko odottaa visiotyön tulos ennen lakimuutosta?

Kielten opetusta koskeva lainsäädäntö muuttui tähän suuntaan jo viime kesänä. Lappeenrannassa opetus on siirretty yliopistosta ammattikorkeakouluun. Työantajat saattavat luulla amk-opettajien hoitavan kieltenopetuksen yliopistoa halvemmalla. En olisi ollenkaan varma siitä, jos sopimusta noudatetaan oikein ja kaikki työ resursoidaan tehtävän edellyttämällä tavalla.

Ammattikorkeakoulujen rahoitus putoaa vuodesta 2012 vuoteen 2019 pahimmillaan lähes kolmanneksella. Tehtävät eivät kuitenkaan ole vähentyneet, päinvastoin. Viestejä yt-neuvotteluista pompahtelee vähän väliä.

Ammattikorkeakouluilla on merkittävä rooli yhteiskunnan kehittäjänä ja työvoiman kouluttajana. Valtion on satsattava oppimiseen, jota ammattikorkeakoulut tarjoavat.

Tiedän, että uudistaa pitää, mutta toivon, ettei pilata sitä, mikä on hyvää ja takaa ­suomalaisille korkean koulutustason ja ­osaamisen erilaissa tehtävissä.

Päivi Koppanen
paivi.koppanen@tamk.fi

Kirjoittaja on OAJ:n toinen varapuheenjohtaja