TEHTÄVÄNÄ MUOVAILLA TULEVAISUUS. Luokanopettaja Anna Hartin työssä voi nähdä kynän ja paperin tai tabletin ja digitaalisen kynän.

sormenjäljet

Mallia maailmalta

Englanniksi opettava Anna Hart tekee pirstaleisesta maailmasta ymmärrettävää ilmiöopetuksen avulla. Siksi hän on Suomen Luokanopettajien valinta Opettaja-lehden juttusarjaan.

Tiina Tikkanen teksti / Veikko Somerpuro kuva / Opettaja 3/2017

Millaisen sormenjäljen haluat opettajana jättää?

Haluan jättää oppilaille innostuksen elinikäiseen oppimiseen. Lisäksi haluaisin, että minut muistetaan opettajana, joka myönsi tietämättömyytensä ja otti asioista selvää. Opettajakin on elinikäinen oppija.

Kansainvälisyyden myötä suomalainen kulttuuri monimuotoistuu. Haluan tukea oppilaan identiteetin kehittymistä ohjaamalla häntä kunnioittamaan erilaisuutta.

Kenen jättämiä jälkiä haluat työssäsi seurata?

Opettajuus oli minulle selvä pyrkimys lapsesta lähtien. Yksittäisiä ihmisiä merkittävämpiä vaikuttajia ovat olleet eri kulttuurien tarjoamat uudet näkökulmat.

Tieni vei Pohjois-Karjalan Rääkkylästä Kuopion IB-lukion kautta Oulun opettajankoulutuksen kansainväliselle linjalle. Opettajaopintojen aikana kävimme tutustumassa kahdeksan maan koulutusjärjestelmään. Opetusharjoittelut Keniassa, Norjassa ja Ruotsissa sekä viisi vuotta luokanopettajana Englannissa tavallisessa lähikoulussa laajensivat näkemystäni opettajuudesta.

Vuoden verran olen opettanut myös IB-koulussa Arabiemiraateissa. Siellä kaikilla oppilailla oli tabletit ja sain kokea digitalisaation mahdollisuudet oppimisen monipuolistamisessa.

Miten kansainvälisyys on läsnä työssäsi tällä hetkellä?

Opetan helsinkiläisen Ressun peruskoulun IB World Schoolin englanninkielistä ensimmäistä luokkaa. Opetus on tarkoitettu kansainvälisesti liikkuvien perheiden lapsille, jotka puhuvat englantia äidinkielenomaisesti.

Alaluokille tarkoitetussa Primary Years Programmessa oppiminen perustuu ilmiöihin ja tutkivaan lähestymistapaan. Esimerkiksi edellinen 1–2-luokkani keskusteli Skypessä ghanalaisen, espanjalaisen ja chicagolaisen koulun oppilaiden kanssa.

Miten ilmiöopetus on teillä järjestetty?

Lukuvuosi on jaettu teemoittain kuuteen jaksoon, joissa jokaisessa perehdytään yhteen ilmiöön monialaisesti. Ensimmäisellä luokalla teemoja ovat minäkuva ja sosiaaliset taidot, turvallisuus, lähiympäristö, kierrätys, kirjoittaminen ja näytteleminen sekä eläimet ja kasvit.

Mitä asioita arvostat Suomen mennei­syydessä?

Vuonna 1909 syntynyt mummoni kävi kiertokoulua muutaman viikon vuodessa – koulutuksen kehitys tähän päivään on ollut aivan huikea! Tasa-arvolla on juuret suomalaisessa koulutuksessa, ja arvostan sitä, että koulutukseen on panostettu myös pula-aikoina.

Muutimme englantilaisen opettajamieheni kanssa Suomeen 2008, koska halusin lapsemme suomalaiseen kouluun. Kunnioitan suuresti suomalaista peruskoulua, ja omat poikani ovat tavallisessa järvenpääläisessä lähikoulussa. Olen iloinen siitä, että Suomi on turvallinen maa, jossa lapsen voi antaa kulkea koulumatkansa itse.

Mitä haluat säilyttää menneisyyden työtavoista?

Ennen opettaja kertoi, miten asiat ovat. Sitä perinnettä en halua säilyttää. Lisäksi toivon, että taito- ja taideaineet eivät olisi vain irrallisia projekteja vaan kytköksissä johonkin ilmiöön. Kunnioitus ja hyvä käyttäytyminen ovat tärkeitä samalla tavalla kuin sata vuotta sitten.

Pidän itsearviointia tärkeänä. Esimerkiksi minäkuvaa ja sosiaalisia taitoja käsittelevässä oppimisjaksossa oppilaani tekivät itseään esittävät käsinuket ja arvioivat työtään Two Stars and the Wish -menetelmällä. He etsivät työstään kaksi hyvin onnistunutta asiaa sekä pohtivat, mitä he toivoisivat tekevänsä jatkossa paremmin.

Miltäköhän Suomi mahtaa näyttää sadan vuoden päästä?

Suhtaudun tulevaisuuteen innokkaasti odottaen. Haluan kasvattaa oppilaat tietoisiksi siitä, että omilla teoilla on vaikutusta. Koulussa korostetaan nykyisin tärkeitä taitoja, joita ei meidän aikanamme osattu vielä painottaa. Siksi uskon, että tulevaisuus on hyvissä käsissä.

Näen, että tulevaisuudessa osataan suhtautua asioihin kokonaisuuksina, ja yhteistyötä arvostetaan nykyistä enemmän. Ennen koulussa oli tärkeää, että oppilas toimi itsenäisesti ja toista häiritsemättä, nyt ymmärretään vuorovaikutuksen merkitys.

Miten sinä valmistat oppilaita tulevai­suuteen?

Parhaiten oppilaita voi varustaa kohtaamaan tulevaa laaja-alaisten taitojen kautta. Keskeistä on tutkivan prosessin jakaminen muiden kanssa. Siihen kuuluu olennaisesti kuunteleminen.

Kun myös sosiaalisia taitoja muistetaan kehittää, oppilaat pystyvät hyödyntämään akateemisia taitoja tulevaisuuden ammateissaan. He myös osaavat asettaa itselleen tavoitteita ja arvioida omaa oppimistaan.

Olen iloinen siitä, että uusi opetussuunnitelma kannustaa oppilasta ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Pitää myös muistaa, että oppimista tapahtuu tuntien lisäksi välitunneilla, koulumatkoilla ja kotona.

 

Sormenjälki-sarjassa mennyttä ja tulevaa miettivät POEn eli liittojen valitsemat opettajat. POE on Pedagogisten opettajajärjestöjen edustajisto.

Lue Sormenjälki-sarjan aikaisemmat jutut:
Arjen taitureita 
Luottamusta luomassa 

Anna Hart

  • Ensimmäisen luokan opettaja helsinkiläisessä Ressun peruskoulussa.
  • Koulunsa Primary Years Program -ohjelman koordinaattori, joka ohjaa ilmiö­jaksojen suunnittelua ja toteutusta.
  • Voimanlähde: omat kolme 6–10-vuotiasta poikaa, joiden kanssa hän voi testata ilmiöpohjaisia opetusideoitaan.

 

Suomen Luokan­opettajat

  • Omaa luokkaa opettavien opettajien ja alakoulujen rehtoreiden valtakunnallinen yhdistys.
  • Keskittyy edistämään jäsentensä palkkausta, työoloja ja ammatillista kehittymistä.
  • 3 512 jäsenellään Suomen suurin pedagoginen ainejärjestö.
  • Julkaisee neljä kertaa vuodessa Luokanopettaja-lehteä.
  • Perustettiin vuonna 1976.