Gdanskin taideakatemian opiskelijoiden tekemä työ Saimaan ammattikorkeakoulun päärakennuksen edustalla houkuttelee Merja Naalisvaara-Jokista ja Ritva Kososta rakentelemaan ajatusta yhteisestä kielikeskuksesta.

Ulkoistaminen vai yhteistyö?

Lappeenrannassa yliopiston ja ammattikorkeakoulun kielten ja viestinnän opetus siirretään saman katon alle. Aika näyttää, menevätkö puurot ja vellit sekaisin vai syntyykö maukas soppa.

Tiina Tikkanen teksti / Johannes Wiehn kuvat / Opettaja 3/2017

Kumpi häviää, kumpi voittaa? Kasvaako yliopiston opettajien työtaakka? Ehkäpä isompi kieltenopettajien joukko tuo lisää virtaa kielten opetukseen?

Kiperät kysymykset ja toiveikkaat odotukset leijuivat ilmassa, kun Lappeenrannan korkeakoulujen yhteinen kielikeskus aloitti toimintansa helmikuun alussa.

Lappeenrannan teknillisen yliopiston LUTin kielikeskuksen 14 opettajaa siirtyi helmikuun alussa Saimaan ammattikorkeakoulun kielikeskukseen. LUT tarttui ensimmäisenä lakimuutokseen, joka antoi viime elokuussa yliopistoille ja ammattikorkeille luvan hankkia tutkintoon kuuluvan kieli- ja viestintäopetuksen toiselta korkeakoululta.

OAJ:n mielestä uusi laki antaa korkeakoulujen toimia kielten opetuksessa liiankin kirjavasti. Samalla tahtoo unohtua, että amkeissa tarjotaan työelämälähtöistä kieltenopetusta ja yliopistoissa tieteellisempää näkökulmaa, jota tarvitaan esimerkiksi tieteen popularisoinnissa tai tiedeviestinnässä.

Lappeenrannassa yhteistä tekemisen kulttuuria ei tarvitse nyhjäistä tyhjästä. Saimia ja LUT ovat harjoitelleet rinnakkaiseloa Skinnarilan kampuksella vuodesta 2011, jolloin Saimian rakennus valmistui yliopiston viereen.

Kieltenopettajat ovat käyttäneet yhteisiä tiloja ja tulleet toisilleen tutuiksi. Saksan, ranskan, espanjan ja venäjän ryhmiin on otettu opiskelijoita molemmista korkeakouluista, jotta on saatu ryhmät alkamaan.

– Yhteistyötä tehtiin tiiviisti ja se toimi hyvin. Siksi vähän ihmettelimme sitä, että yhdistämispäätös runnottiin läpi niin nopeasti viime syksynä, yliopiston ruotsin kielen lehtori Merja Naalisvaara-Jokinen sanoo.

Naalisvaara-Jokiselle muutto ammattikorkeakoulun leipiin tarkoitti sitä, että työhuone pysyi samana, mutta Sivistan työehtosopimus vaihtui Avaintyön­antajat Avaintan työehtosopimukseksi.

Yhteistä sopimuksille on 1 600 tunnin vuosityöaika. Yliopiston tessin mukaisesti. Naalisvaara-Jokisella on tähän asti ollut enintään 392 opetustuntia vuodessa. Amkin sopimuksessa opetusta on mahdollista määrätä myös tuota enemmän.

– Se tarkoittaa, että yliopiston opettajien opetusmäärä lisääntyy. Tämä askarruttaa meitä, koska jatkamme yliopisto-opiskelijoiden opettamista. Kieltenopetus eri korkeakouluissa ei ole samanlaista, eikä sitä voida leipoa samaan kakkuun.

Ammattikorkeakouluissa opetukseen liittyvä työ lasketaan hyvin eri tavalla kuin yliopistossa, eikä siellä määrätä esimerkiksi lähiopetustuntien määrää.

– Muutoksen merkitys selviää, kun pääsemme laatimaan esimiehen kanssa työsuunnitelmaa. Ihmettelemme, että näin konkreettisista asioista ei ole vielä päästy keskustelemaan, sanoo Naalisvaara-Jokinen, joka on myös Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön JUKOn varaluottamusmies ja Yliopistojen opetusalan liiton YLLin paikallisyhdistyksen puheenjohtaja.

Vaikka muutos tuo epävarmuutta, se ei ole pelkästään miinusmerkkinen.

– Omassa tiimissäni tulee olemaan entistä useampia ruotsinopettajia, mikä monipuolistaa ammatillista yhteistyötä. Kollegoilta voi saada apua esimerkiksi erilaisten tvt-sovellusten oppimisessa, Naalisvaara-Jokinen arvelee.

Myös Saimaan ammattikorkeakoulun englannin, venäjän ja kulttuurien välisen viestinnän yliopettaja Ritva Kosonen odottaa uutta positiivisella mielellä.

– Muutos pelottaa aina vähän, mutta aika rauhallisin mielin täällä ollaan. Meillä on nyt 28 kieltenopettajan taitava joukko, josta löytyy varmasti ideoita esimerkiksi kansainvälisen yhteistyön lisäämiseen, Kosonen toivoo.

Vahvasti yhtä mieltä ollaan siitä, että kieli- ja viestintätaidot ovat työelämässä yhä tärkeämpiä ja kansainvälistyminen korkeakoulujen elinehto.

Kielikeskusten naittaminen alkaa sopuisissa merkeissä, mutta LUT-konsernin yhdistymiskuvioiden kulisseissa on kuhissut Lappeenrannassakin. Ensin altavastaajana tunsi olevansa ammattikorkeakoulu, sitten yliopisto.

Yhteinen kielikeskus kulkee kohti uutta. Kielissä kuunteleminen kaiuttimien kautta alkaa olla mennyttä aikaa. Nykyisin opiskelijat käyttävät kuuntelutehtävissä omia laitteitaan ja kuulokkeita.
 

Päätös siirtää Saimaan ammattikorkeakoulu LUTin omistukseen herätti viime vuonna närää, ja Saimian pääluottamusmies Marita Pirkka toi Opettaja-lehdessä esiin huolen siitä, miten ammattikorkeakoululle käy yliopiston kainalossa.

Pirkan mukaan henkilöstö jätettiin päätöksen valmistelussa sivuraiteelle. Merja Naalisvaara-Jokisen mielestä kielikeskusten yhdistämisessä tehtiin sama virhe.

– Olisimme toivoneet enemmän dialogia työnantajan kanssa. Meidät on lähinnä kutsuttu tiedotustilaisuuteen kuuntelemaan, mitä on päätetty.

Yksi suuri kysymysmerkki on kielenopetuksen ostopalvelusopimus, jossa määritellään, mitä yliopisto amkilta ostaa.

– Meillä ei ole sopimuksen sisällöstä mitään tietoa, eikä sopimuksen valmistelutyössä ole ollut opettajia. Toivomme, että sopimuksesta tulee jatkumo eikä se mene joka vuosi ihan uusiksi. Haluamme myös edelleen olla yliopistoyhteisön jäseniä emmekä jokin ulkoinen saareke, Naalisvaara-Jokinen sanoo.

OAJ on seurannut huolestuneena, miten hätäisin ottein korkeakoulukenttää järjestellään uuteen uskoon. Lappeenrannan lisäksi yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat sulautumassa yhteisiin korkeakoulukonserneihin Tampereella ja Lapissa.

Helsingin yliopiston kielikeskuksen saksan yliopistonlehtorin ja YLLin puheenjohtajan Seppo Sainion mielestä äkkinäiset kielikeskusjärjestelyt on tehty samassa tempoilevassa hengessä.

– Kun yliopiston opettajia siirretään ammattikorkeakoulun työntekijöiksi sillä perusteella, että halutaan opettajilta enemmän opetusta kuin yliopistojen sopimus sallii, ei siitä seuraa hyvää esimerkiksi oppimateriaalien tekemisen ja niiden ajankohtaistamisen näkökulmasta. Tästäkö nyt otetaan aikaa pois, vaiko opiskelijoiden ohjauksesta? Näitä konkreettisia kysymyksiä on kaivattu keskusteluun päätöksenteon valmisteluvaiheessa.

Lappeenrannassa luvataan, että uusi suurempi kielikeskus mahdollistaa monipuolisemman kieltenopetuksen, alhaisemmat kustannukset ja laajemman kehittämistoiminnan.

– Kieli- ja viestintäopinnoilla on oltava tiivis yhteys opiskelijan tekemään tutkintoon. Opetuksen hankkiminen ulkoa ei tue tätä optimaalisesti, Sainio toteaa.

Yliopiston opettajien opetusmäärän lisääminen ei kuulosta hyvältä myöskään OAJ:n yliopistoasiamiehen Lena Hillebrandtin mielestä. Hillebrandt työskenteli pitkään Aalto-yliopiston kielikeskuksen venäjän kielen yliopistonlehtorina.

– Täytyy muistaa, että yliopistossa opetustunteihin ei kuulu opetuksen valmistelu. Jos käsittelin tunnilla vaikkapa nanoteknologiaa, kahden tunnin opetuksen valmistamiseen kului helposti kahdeksan tuntia. Se, mitä luokassa tai verkossa tapahtuu, on yliopistonopettajan työstä vain jäävuoren huippu.

Hillebrandtia huolestuttaa, että myllerrysten keskellä opetuksen laadusta ei kanneta riittävästi huolta. Yliopiston opettajille valuu jatkuvien uudistusten myötä yhä enemmän hallinnollisia tehtäviä, ja mahdollisuus keskittyä ydintehtävään – opettamiseen ja tutkimukseen – vähenee olennaisesti.

Myös ammattikorkeakoulujen erityisasiantuntija Hannele Louhelainen OAJ:stä kummastelee kiirettä, joilla yhdistymisiä puuhataan. Hänen mielestään muutoksia kannattaa tehdä vain silloin, kun niillä saadaan selkeää lisäarvoa.

– Ammattikorkeiden ja yliopistojen omat vahvuudet pitää tunnistaa myös yhteistyörakenteissa. Käytännön tarpeista lähtevä yhteistyö on tehokkaampaa kuin lakien ja tutkinto­rakenteiden jatkuva muuttaminen.

Amkeissa kieliä ja viestintää opettavat opettajat ovat kiinteästi mukana ammattialojen toiminnassa sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnassa.

– Minua huolestuttavat puheet, joissa kielten ja viestinnän opetus muuttuu amkeissa takaisin omaksi erilliseksi saarekkeekseen ja yhteys omaan ammatti- ja koulutusalaan katoaa.