esillä educassa

Kuuntele lasta

Pentti Arajärvi, Maria Kaisa Aula ja Tuomas Kurttila pohtivat Educassa, jatkuuko suomalaisen koulun ja lapsuuden menestystarina satavuotiaassa Suomessa. Opettaja-lehti pyysi panelisteja muistelemaan omia innostavia koulukokemuksiaan.

Tiina Tikkanen teksti / Annika Rauhala kuva / Opettaja 3/2017

Maria Kaisa Aulan, Pentti Arajärven ja Tuomas Kurttilan parhaiksi koulumuistoiksi ovat jääneet hetket, jolloin opettajat luottivat heihin ja kuuntelivat, mitä heillä on sanottavana.

Kolmikon lapsuusajoista on otettu edelleen aimo harppaus eteenpäin: lasten ja aikuisten keskusteluyhteys on parantunut, ja myös koulussa ollaan yhä kiinnostuneempia oppilaiden ajatuksista.

Toisaalta on syytä huoleen, sillä sata vuotta jatkunut tasa-arvon lisääntyminen on kääntynyt laskusuuntaan. Kotitausta ja kotikunta määrittelevät entistä enemmän lapsen tulevaisuuden näkymiä.

Suomalaislapsista 90 prosenttia on tyytyväisiä elämäänsä, mutta 10 prosentilla asiat ovat huonosti. Heidän elämäänsä varjostavat esimerkiksi köyhyys sekä vanhempien alkoholi- tai mielenterveysongelmat ja erokiistat.

Educaan panelisteiksi kutsuttujen Aulan, Arajärven ja Kurttilan mielestä lapsia ja perheitä tukemaan tarvitaan lisää ennaltaehkäiseviä palveluja sekä kykyä nähdä, milloin lapsilla ja nuorilla menee huonosti. On myös aika laittaa piste poislähettämisen kulttuurille ja hoitaa hankalia asioita lapsen lähiyhteisössä ja sen turvin.

Myös vanhemmat kaipaavat tukea. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisemassa tutkimuksessa yli puolet vanhemmista oli huolissaan omasta jaksamisestaan. Omien vanhemmuustaitojensa riittävyydestä huolta kantoi kolmasosa vastanneista. Samalla kun jaksamisongelmat ovat lisääntyneet, on lapsiperheille tarjottu entistä vähemmän kunnallisia kotipalveluja.

Panelistien mukaan Suomessa riittää myös töitä vammaisten lasten, maahanmuuttaja- ja pakolaislasten sekä köyhissä perheissä elävien lasten oikeuksien toteuttamisessa. Yhdenvertaisuus kuuluu keskeisimpiin ihmisoikeuksiin, muistuttavat panelistit.

Educan paneelin oli järjestänyt Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston säätiö ITLA. Keskustelun aluksi ensiesityksensä sai Lasten Suomi sata vuotta -filmi, joka henkii tulevaisuudenuskoa ja lapsista välittämistä vaikeinakin aikoina. Elokuva sopii hyvin esimerkiksi historian tunnille tai vanhempainiltoihin.
 

Me saimme vaikuttaa
Maria Kaisa Aula, Väestöliiton puheenjohtaja
Tervolan lukiossa 1970-luvun lopussa oli vielä oppilaiden ja opettajien yhteinen kouluneuvosto, johon minut valittiin oppilaiden edustajaksi. Rehtorimme Martti Ranta oli rento huumorimies, joka tuki oppilaiden vaikutusmahdollisuuksia. Saimme hankittua kouluun kahviautomaatin, peilin ja uudet vaatenaulakot. Lisäksi onnistuimme järjestämään Pelle Miljoonan kiertueen kulkemaan koulun kautta, mikä oli tietysti aivan huippujuttu. Kyllä meitä harmitti, kun kouluneuvostot ­lakkautettiin ­1980-luvun alussa.

Voittoisa valokuva
Pentti Arajärvi, sosiaalioikeuden professori
Kävin lukion 1960-luvun puolivälissä Helsingin Ressussa. Sain lukioluokilla valokuvauksen kolmannen palkinnon teinikunnan kulttuurikilpailuissa. En ollut ottanut palkittua kuvaa, vaan esiinnyin siinä suu ammollaan haukottelevana. Kuva oli otettu oppitunnilla. Kaverit ja jopa opettajat kehuivat – kuvaa. Teinikunta oli aktiivinen. Se järjesti kulttuurikisoja, julkaisi lehteä, pyöritti keskustelu- ja harrastuskerhoja ja ­järjesti teinihippoja.

Ylpeänä opettajan asialla
Tuomas Kurttila, lapsiasiavaltuutettu
Teuvo Pakkalan ala-asteen lähistöllä Oulun Raksilassa oli leipomo, johon opettajamme lähetti meitä oppilaita hakemaan tunnin aikana tuoretta pullaa ja keksejä. Leipomon tuoksu on jäänyt ikuisesti mieleeni. Vaikutuksen teki luottamus, kun saimme käydä leipomossa opettajan asioilla. Saimme herkuista osuutemme ja söimme lämpimäiset jo leipomon portailla. Vaihtorahat toimme tarkasti takaisin. Saisikohan tuo opettaja tänä päivänä varoituksen tai nuhtelut vanhemmilta? Kaipaan tuota Suomea.