esillä educassa

Monta tapaa arvioida

Yksi taputtaa sille käsiään, toinen epäilee, että se haukkaa liikaa aikaa. Kolmas kaipaa selkeämpää ohjeistusta, neljäs uutta osaamista. Arvioinnista keskustellaan nyt kiihkeästi.

Riitta Korkeakivi teksti / Vesa Valkonen piirros / Opettaja 1/2017

Eikö kokeita saakaan enää pitää? Vieläkö arvosanoja voi antaa? Perusopetuksen uudessa opetussuunnitelmassa eniten opettajia puhuttaa arviointi. Se herättää paljon tunteita puolesta ja vastaan.

Myös OAJ vaatii arviointiin parempaa ohjeistusta ja opettajille lisää koulutusta.

– Laadukas arviointi edellyttää sekä opettajien arviointiosaamisen kehittämistä täydennyskoulutuksella että yksiselitteistä ohjeistusta opetuksen järjestäjiltä. Nyt molempia on uupunut, erityisasiantuntija Jaakko Salo OAJ:stä sanoo.

Salo kertoo törmänneensä moniin paikallisesti kehitettyihin arviointimalleihin, jotka ovat opettajan työmäärän kannalta täysin epärealistisia.

– Ei ole missään nimessä opsinkaan tavoite, että opettaja ei enää muuta ehdi tehdä kuin arvioida.

Osaamisen tason arviointi kuuluu edelleen opsiin, vaikka jatkuva palaute ja oppilaan itsearviointi korostuvat julkisessa keskustelussa.

– Julkisuudessa tehdyt tulkinnat arvioinnista ovat olleet melko villejä ja vapaita. Aivan kuin olisi unohdettu, että uudella opetussuunnitelmalla pyritään varmistamaan, että perusopetuksen päättöarviointi on tehty yhteisin kriteerein, jotta oppilaat olisivat yhdenvertaisia pyrkiessään jatko-opintoihin. Arvioinnin ohjeistusta itse asiassa tiukennettiin opsissa, ei väljennetty, Salo sanoo.

Arvioinnissa on Salon mielestä käytettävä monipuolisia menetelmiä, mutta opettajalla on oltava riittävä pedagoginen vapaus valita niitä. Perinteiset kokeetkaan eivät ole kiellettyjä.

Uudessa opsissa arviointi on osa oppimista. Opetusneuvos Irmeli Halinen kertoo Opetushallituksen Ops 2016 -videolla, että jatkuva palaute rohkaisee oppilasta asettamaan itselleen tavoitteita ja arvioimaan omaa etenemistään.

Halisen mielestä on tärkeää, että opettaja kerää huolellisesti tietoa oppilaasta arviointia varten. Arvioinnin on perustuttava monipuoliseen näyttöön ja erilaisiin oppimisen tilanteisiin. Arviointi kohdistuu sekä oppimisprosessin loppuun että oppimisen etenemiseen.

Vähintään yhtä tärkeää on, että opettaja miettii etukäteen, mitä palaute herättää oppilaassa. Miten se rohkaisee ponnistelemaan eteenpäin ja millaisen tunteen se välittää itsestä oppijana.

Hyvän osaamisen kriteerit ja päättöarviointi kuuluvat myös uuteen opsiin. Hyvän osaamisen kuvausten on Halisen mukaan oltava sellaisia, että ne kertovat oppimisen kehittymisestä ja rohkaisevat jatkamaan eteenpäin.

– Päättöarvioinnin kriteerit kuvaavat osaamisen tasoa perusopetuksen päätyessä. Niiden on oltava mahdollisimman selkeät ja yhdenmukaiset, Halinen sanoo.

Arvioinnissa opettaja antaa palautetta sekä numeroin että sanallisesti. Lukuvuositodistukset säilyvät edelleen. Vuosiluokilla 1–7 todistuksissa voidaan käyttää joko sanallista arviointia tai numeroita tai niiden yhdistelmää ja vuosiluokilla 8–9 numeroarviointia. Paikallisesti voidaan näissä rajoissa tehdä omia linjauksia.

Matematiikanopettaja ja väitöskirjatutkija Marika Toivolan mottona on, että matikassa ei epäonnistuta.

– Emme ole Cooperin testissä, enkä puhalla peliä poikki. Oppilas itse päättää tason, jolla haluaa olla, ja minun tehtäväni on auttaa häntä saavuttamaan tavoitteensa. Keväällä juttelen oppilaiden kanssa kahden kesken siitä, miten he ovat lopulta onnistuneet tavoitteissaan mikä arvosana heille kuuluu, Rauman normaalikoulun yläkoululaisia opettava Toivola kertoo.

Hänen mielestään arviointiin ei pitäisi tehdä yhtä ainoaa ohjetta, jossa sanottaisiin, että näin meidän koulussa suoritetaan arviointi.

– Opettajan on luotava itse oma arviointikulttuurinsa. Se on osa ammattitaitoa. Jos opettajan kädet sidotaan liian tiukkaan, arviointi ei toimi toivotulla tavalla.

Lukuisten tutkimusten mukaan oppiminen tapahtuu parhaiten kysymällä, ja siksi arvioinnissa on oltava tilaa myös oppilaiden kysymyksille.

– Hyviä oppilaita kannattaa hyödyntää oppimiskulttuurin rakentamisessa tarjoamalla heille myös sellaisia koetehtäviä, joita he eivät oletettavasti osaa. Omalla esimerkillään he näyttävät muille, mitä on matemaattinen osaaminen. Se on kykyä haastaa itseään, tehdä virheitä ja kysyä. Se on myös kykyä hyödyntää opettajaa omassa oppimisessaan, Toivola sanoo.

Uusi ops suosii erilaisia oppimisen tapoja, kuten käänteistä oppimista, flipped learningiä. Norssissa Marika Toivola flippaa niin opetusta kuin arviointiakin, koska arviointi on osa opetusta eikä mikään irrallinen suoritus.

Toivola mietti aikoinaan kuumeisesti, miten voittaa luottamus myös arvioinnissa. Lopulta hän sopi oppilaiden kanssa, että kokeisiin ei saa lukea.

– Päätin katsoa, mitä oppilailla on selkärangassa ja mitä kysymyksiä nousee esiin. Se laukaisi ilmapiiriä. Nuoret tajusivat, että jee, täällä ei rangaista siitä, että tekee virheitä.

Toivola uskoo, että kun opettaja tuntee oppilaansa, myös itsearviointi toimii. Opettajalla ja oppijalla on sama käsitys asioista. Kun luokassa on turvallinen ilmapiiri, siellä uskaltaa kysellä kaikkea.

– Kaikilla on oltava oikeus siihen, ettei osaa jotakin asiaa.

Toivola ei korjaa kokeita, vaan rengastaa väärät vastaukset ja palauttaa kokeen oppilaan itsensä korjattavaksi. Oppilas voi tarvittaessa kääntää itsearvioinnin vertaisarvioinniksi, jolloin hän oppii olemaan kriittinen myös omia valintojaan kohtaan sekä tekemään johtopäätöksiä sen perusteella, mitä toiset pitävät hyvänä tai huonona.

– Arvioinnin tulisi motivoida oppimaan ja samalla vahvistaa itsemääräämisen, osaamisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunnetta.


Marika Toivola kertoo käänteisestä oppimisesta Educassa pe 27.1.2017 klo 16.15.

Näin oppimista arvioidaan perus­opetuksessa

Arviointi opintojen aikana ohjaa ja kannustaa opiskelua sekä kehittää oppilaan edellytyksiä itsearviointiin, kertoo oppilaan oppimisesta, työskentelystä ja käyttäytymisestä sekä on jatkuvaa palautetta osana opetusta.

Päättöarviointi noudattaa arvioinnin yleisiä kriteerejä. Annetaan lukuvuoden lopussa.