Askel askeleelta

Mikä ihmeen digiloikka? Mihin sillä tähdätään ja miksi? Voiko opetus oikeasti muuttua loikaten? Opettaja-lehti kysyi vastausta kuudelta digimaailman sekä koulutuksen ja kasvatuksen asiantuntijalta.

Riitta Korkeakivi, Matias Manner, Tiina Tikkanen teksti / Opettaja 14/2016
Päivi Häkkinen toivoo tekniikan tukevan oppimista. Jyri Engeström näkee digitaidot keinona parantaa maailmaa.
 

Simppelit välineet, rikas pedagogiikka
Professori Päivi Häkkinen, Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos

"Digiloikka johtaa liian helposti miettimään härpäkkeitä ja teknohypeä eikä viittaa oppimiseen. Digioppiminen on työtä, jota opettajat ja oppilaat tekevät arjen teoin, pohjautuen siihen, mitä oppimisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä tiedetään. Se ei ole yhtäkkinen loikka, vaan perustuu pitkäjänteiseen työhön.

Digiloikka kuulostaa sanana pinnalliselta, ikään kuin uusi teknologia olisi sellaisenaan valmis opetuksen ja oppimisen käyttöön. Ratkaisevaa on kuitenkin, miten ja mihin teknologiaa käytetään. Uusin teknologia voidaan valjastaa yhtäältä perinteisen pedagogiikan palvelijaksi, mutta toisaalta aktivoivaa pedagogiikkaa voidaan toteuttaa myös hyvin yksinkertaisin välinein.

Simple tools, rich pedagogy – yksinkertaiset välineet, rikas pedagogiikka on hyvä ohje myös uuden teknologian opetuskäytössä.

Laitteita olennaisempaa on oppimisen tuki, joka uusilla välineillä parhaimmillaan saadaan aikaan. Teknologian kehityttyä helppokäyttöisemmäksi jää opettajille enemmän rahkeita miettiä sen valjastamista oppimisen tueksi.

Digiloikkaa tehdään rinta rinnan uuden opetussuunnitelman kanssa, joka sisältää muun muassa ohjelmointia ja robotiikkaa. Loikkaa kannattaisi tarkastella sen kautta, millaisia mahdollisuuksia teknologia tarjoaa uuden opsin pedagogisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ne korostavat aktiivista toimijuutta, ongelmanratkaisua, oppimisen merkityksellisyyttä ja oppiainerajat ylittäviä oppimiskokonaisuuksia.

Digitekniikka yhdistetään usein motivaatioon niin kuin se olisi taikatemppu, joka ratkaisisi vaikkapa poikien viihtymisen koulussa. Teknologia voi rikastuttaa oppimistilanteita ja työskentelytapoja, mutta se ei ole automaatti.

Digiloikka etenee vaihe vaiheelta. Loikka juurtuu kouluihin sekä täydennyskoulutuksen että uusien opettajien peruskoulutuksen kautta."
 

Vuorovaikutustaidot ensisijaisia
Sosiologi ja it-yrittäjä Jyri Engeström

"Oppiminen on ensisijaisesti vuorovaikutusta. Siihen tarvitaan myös verkkoa. Digiloikka ei kuitenkaan saisi alistaa oppimista viihteelle. Koulussa lasten pitäisi saada myös hengähtää ruudun ääreltä.

Piilaaksossa olen nähnyt, että suomalaiset kärsivät heikoista vuorovaikutustaidoista, eivät heikosta digiteknologian tuntemuksesta. Sosiaalisten taitojen kehittäminen ei saa jäädä digiloikan varjoon. Riskinä on, että koulusta tulee viihdettä.

Nuorille tulisi tarjota tilaisuus olla mukana kehittämässä teknologiaa, joka palvelee yhteistä hyvää. Koulun tehtävänä on inspiroida nuoria rakentamaan digitaidoillaan parempaa maailmaa.

Minua kiinnostavat eniten mahdollisuudet, joita digitaalisuus tarjoaa ihmisten tuomisessa yhteen. Sen avulla voi vaikka palauttaa kyläkulttuuria. Tai saada ihmiset liikkumaan muutenkin kuin autoilla.

Fiksuimmillaan digitaalisuus mahdollistaa sen, että lapset ja nuoret tekevät merkittäviä oivalluksia. Esimerkiksi kanadalainen nuori löysi hiljattain Google Earthin avulla uusia mayakulttuurin raunioita Meksikosta. Kahdeksanvuotias tuttuni puolestaan kehitti uudenlaisen, lapsille sopivan hammastahnan.

Oppimisesta kiinnostunut lapsi pääsee netissä kätevästi tiedon äärelle. Itse olin alaluokilla mukana tietokoneella yhteisössä, joka viestitteli "bokseissa", ja opin sitä kautta ohjelmoimaan.

Nyt netti yhteyksineen on arkea lapsille ja nuorille. Tutorina internetissä on yhä useammin tekoäly. Koulun tulevaisuuden haasteena on yhdistää mielekkäällä tavalla tekoälyn hyöty ja oikean ihmisen apu. En voi kuvitella yksittäistä asiaa, joka olisi vuorovaikutustaitoja tärkeämpää."

 

Linda Liukas vaalii uteliaisuutta. Johannes Koposen mukaan digi auttaa eriyttämään opetusta.
 

Teknologiasta ei saa kadota taika
Ohjelmoija ja lastenkirjailija Linda Liukas

"Digiloikka on minulle ajatuksena vähän vieras, ainakin siinä muodossa, että luokkahuoneeseen tuodaan lisää tietokoneita tai tabletteja.

Minusta digiloikan ytimessä on ajatus siitä, että valmistamme lapsia maailmaan, jossa asiat muuttuvat yksitellen tietokoneiksi. Se ei välttämättä tarkoita lisää aikaa koneen ääressä, vaan vaikkapa keskustelua siitä, minkälaisissa töissä ihminen on hyvä ja missä taas kone.

Sanotaan, että lapset ovat diginatiiveja. He osaavat kyllä käyttää nettiä ja tykätä Facebookissa, mutta eivät välttämättä kykene rakentamaan koneisiin uusia asioita, kuten seuraavaa Youtubea. Sitä varten on osattava koodata eli antaa koneelle oikeat ohjeet.

Nyt kun ohjelmointi on mukana perusopetuksen opetussuunnitelmassa, on aika miettiä opettamisen tapoja. Tarvitaan opettajia, jotka soveltavat ohjelmointia luovasti omaan oppi­aineeseensa. Heistä tulee olemaan huutava kysyntä ympäri maailmaa.

Minua harmittaa, että teknologiasta häviää usein taianomaisuus ja tilalle tulee turhautuminen, niin käyttäjillä kuin koodareilla. Ihanimmillaan teknologia on kuin Fantasian tai Muumilaakson velhonhattu: sisään laitetaan jotain, ulos tulee aivan muuta.

Jotain pitää kuitenkin tietää siitä, mitä on tekemässä. Muuten käy kuin Mikille tai muumille: saa aikaan ison sotkun tai muuttuu kummituseläimeksi. Ja siksi on tärkeää, että yhä useammat innostuisivat näkemään tietokoneen ongelmanratkaisun apulaisena ja itseilmaisun välineenä sekä ennen kaikkea säilyttämään uteliaan ja ennakkoluulottoman asenteen teknologiaa kohtaan."
 

Oppilaat digiloikkaavat päättäjistä riippumatta
Tutkija Johannes Koponen, Ajatushautomo Demos Helsinki

"Kouluissa puhutaan digiloikasta, koska lasten ollessa kyseessä tuottavuusloikasta ei kehdata puhua. Kouluissa loikka tapahtuu päättäjistä riippumatta. Se muuttaa erityisesti yhdessä oppimisen tapoja.

Opetin Tansaniassa paikallisille päättäjille tulevaisuusajattelua. Tietysti he kysyivät, kuinka saisivat Tansaniaan suomalaisen koulutusjärjestelmän. Totesin, että ei kannata – silloin he olisivat 20 vuotta jäljessä. Sen sijaan suosittelin heitä rakentamaan järjestelmän, jossa Tansanian parhaiden opettajien opetusta katsotaan yhdessä verkosta. Paikalliset opettajat, joiden opetuksen taso ei tällä hetkellä ole kummoinen, keskustelisivat sitten luokkansa kanssa näkemästään. Tansanian kontekstissa digiloikka voi todella mahdollistaa järkevän koulujärjestelmän maahan, jossa sitä ei vielä ole.

Suomessa hyödyt ovat erilaisia ja digiloikan mahdollisuudet pienemmät, koska opetus on hyvälaatuista ja personoitua. Merkittävin digitalisaation hyöty toteutuu Suomessakin silloin, kun se todella antaa lisää mahdollisuuksia opetukseen. Jos koulussa puhutaan 29:ää kieltä ja kaikki luokan oppilaista eivät osaa suomea, on oppikirja liian jäykkä opetusmateriaali. Digitalisaatio kuitenkin mahdollistaa opetuksen järjestämisen.

Varsinkin vertaisoppimisessa digiloikka on jo tapahtunut. Oppilaat vertailevat tehtäviensä tuloksia chateissa ja keskustelupalstoilla. Tässä kehityksessä on iso eriarvoistumisen riski: kotitausta ohjaa merkittävästi sitä, millaisia laitteita oppilailla on käytössään. Sen sijaan koulujen omat robotit ja vipstaakit ovat teknologiakarkkia, ja ne saattavat joillekin oppilaille tuoda inspiraatiota ja iloa. Ne eivät kuitenkaan ole digiloikan keskeinen tekijä."

 

Maarit Rossi uskoo kansainväliseen yhteistyöhön. Sanni Grahn-Laasonen haluaa satsata opettajiin.
 

Rauhan ja inhimillisyyden ikkuna maailmaan
Matematiikanopettaja, Global Teacher Prize -finalisti Maarit Rossi

"Minulle digiloikka kouluissa tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että emme enää voi jäädä luokkahuoneen seinien sisään. Teknologia mahdollistaa lasten maailmannäkemyksen kehittymisen ja heidän kasvattamisensa kansainväliksi. Tämä nuoriso ratkoo pian koko ihmiskuntaa koskevia haasteita, jotka liittyvät rauhaan, inhimillisyyteen ja esimerkiksi ympäristöön.

Meillä on Suomessa ollut koulujen EU-projekteja 2000-luvun alusta, ja on toki toivottavaa, että jokainen koulu olisi jo päässyt sellaiseen mukaan. Tulevaisuudessa kansainväliset yhteistyöprojektit kuitenkin lisääntyvät räjähdyksenomaisesti.

Monelle lapselle on ihan normaalia vapaa-ajallaan luoda vaikkapa Minecraft-pelin maailmaa yhteistyössä toisella puolella maapalloa olevien pelaajien kanssa, englanniksi chattaillen. Myös kouluissa pitää tehdä tehtäviä, joissa oppilaat tutustuvat toisiinsa ja eri maiden kulttuureihin. Teknologia antaa tähän nykyisin yhä parempia mahdollisuuksia.

Oppiaineen sisältöihin voi tarttua erilaisten teemojen kautta, jotka ymmärretään laajemmin kuin jokin lausekkeen sievennys. Juuri tällaiseen kokonaisvaltaisempaan otteeseen uusi opetussuunnitelmakin kannustaa.

Jokainen opettaja voi löytää oman tyylinsä kehitellä projekteja. Ainoastaan aktiivisuutta tarvitaan, ja verkostoja, sillä ei niitä yhteistyötahoja taivaalta putoa."
 

Ei loikkia, vaan määrätietoisia askelia
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen

"Digiloikkaa ei oteta pelkillä laitteilla. Pahimmillaan koneet jäävät pölyttymään käyttämättöminä. Tarvitaan pedagogiset eväät, jotta digitalisaatio ja teknologia saadaan valjastettua tukemaan oppimista. Digiloikka ei myöskään lähde ylhäältä saneltuna projektina vaan työstään innostuneista opettajista.

Digiloikka on vähän naiivi ja yksinkertainen termi, en pidä sitä kovin onnistuneena. Digitaalinen oppiminen on paljon enemmän kuin teknologiaa ja laitteita. Digitaalisuus on arkipäivää ja tulevaisuutta. Kouluissa se voi pedagogisesti viisaasti hyödynnettynä tukea oppimista ja lisätä motivaatiota.

Koulutus uudistuu Suomessa juuri nyt vahvasti, ja digitaalisuus näkyy esimerkiksi uusissa opetussuunnitelmissa, sähköisissä ylioppilaskirjoituksissa ja ammatillisen koulutuksen reformissa. Pyrimme vauhdittamaan kehitystä panostamalla erityisesti opettajien ammatilliseen kasvuun ja täydennyskoulutusmahdollisuuksiin.

Satsaamme opettajien osaamiseen 50 miljoonalla eurolla kolmen vuoden aikana – sitä voisi joku kutsua "osaamisloikaksi", mutta jospa loikkimisen sijaan edetään mieluummin määrätietoisin askelin."
 

OAJ:n selvitys Askelmerkit digiloikkaan -> oaj.fi -> OAJ vaikuttaa -> OAJ:n askemerkit digiloikkaan

OAJ:n kanta

Muutos ei tapahdu ilman täydennyskoulutusta

Kun maan hallituksen puheissa vakiintui termi digiloikka, se levisi pian kulovalkean tavoin koulukeskusteluun. Digiloikkaamalla hallitus haluaa tehdä Suomesta innostavan oppimisen kärkimaan. Hallitus pisti pystyyn kärkihankkeen, jolla pyritään vauhdittamaan uusien oppimisympäristöjen ja sähköisten materiaalien käyttöönottoa kouluissa.

Tähän asti kehitys on kulkenut etanan vauhtia, ja puutteita on ollut niin opettajien osaamisen kehittämisessä, tarvittavassa välineistössä kuin sähköisissä materiaaleissakin. Viime vuonna kustantajien myymistä oppikirjoista digitaalisia oli vain neljä prosenttia.

Digiloikkaa vaativat perusopetuksen uusi opetussuunnitelma ja asteittain sähköisiksi muuttuvat ylioppilaskirjoitukset.

– Ei ole enää olemassa sellaista vaihtoehtoa, ettei peruskoulun digitalisaatioon kunnassa satsattaisi. Opetussuunnitelman vaatimukset ovat selkeät, erityisasiantuntija Jaakko Salo sanoo.

Hänen mielestään useissa kunnissa ollaan jo todella pitkällä tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämisessä perusopetuksessa. Opettajia on koulutuettu tähän jo vuosia, ja koulun tiloja ja välineitä on päivitetty ajan vaatimuksiin. Valitettavasti tilanne ei ole sama kaikkialla. Joissakin kunnissa digiloikka uhkaa Salon mukaan jäädä ”telineisiin”.

OAJ julkaisi vuoden alussa selvityksensä Askelmerkit digiloikkaan. Sen mukaan noin kolmasosa peruskoululaisista ei käytä juuri koskaan tieto- ja viestintätekniikkaa koulutöissään, joten tekemistä riittää.

Opettajien tvt-osaamisessa on suurta vaihtelua. Osaaminen painottuu laitteiden ja ohjelmistojen tekniseen hallintaan, ja tvt:n pedagoginen käyttö on jäänyt lapsipuolen asemaan.

Selvitys kertoo myös sen, että opettajat asennoituvat innostuneesti digitalisaatioon, kunhan he saavat täydennyskoulutuksesta riittävät eväät sen toteuttamiseen.

– Opettajien digitäydennyskoulutus on ollut riittämätöntä, ja sekin vähä, mitä on annettu, on kohdistunut pääasiassa laitteiden tekniseen käyttöön. Pääpainon pitäisi kuitenkin olla pedagogiikassa, siinä, miten tvt:tä voidaan hyödyntää oppimisen ja opiskelun välineenä tarkoituksenmukaisella tavalla.

Digitalisaatio etenee myös hyvin epätasaisesti eri koulutusasteilla, ja esimerkiksi perusopetuksessa vain viidennes oppilaista käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa koulussa päivittäin.

Jaakko Salo korostaa, että digitalisaatio ei ole itsetarkoitus, vaan mahdollisuus uudistaa pedagogiikkaa ja oppimisympäristöjä.

– Parhaimmillaan sillä voidaan osallistaa, monipuolistaa oppimisen tapoja ja parantaa oppimismotivaatiota.