Seisovaa vettä

Vaikka koulumme paistattelee vielä Pisa-menestyksen loisteessa, olemme tätä menoa laskevan auringon maa. Tätä mieltä on Pasi Sahlberg, jonka OAJ valitsi vuoden koulutusvaikuttajaksi.

Tiina Tikkanen, teksti / Veikko Somerpuro, kuvat /

Pasi Sahlberg elää niin kuin opettaa.

Kansainvälistä liikkuvuutta edistävän Cimon johtaja vaihtaa työpaikkaa ja suuntaa rapakon taa vierailevaksi professoriksi Harvardiin.

– Jätän Cimon ja työhönsä vahvasti sitoutuneet kollegat haikein mielin. Harvard on ainutkertainen mahdollisuus tutustua huippuyliopiston toimintaan ja venyttää samalla omia rajojaan, tuumaa mies, joka piipahti kesälomallaan aamiaisvieraana Valkoisessa talossa presidentti Barak Obaman koulutuspoliittisen neuvonantajan kutsumana.

Tapaamisessa keskusteltiin siitä, mitä Yhdysvallat voi oppia suomalaisesta koulusta. Sahlbergin mielestä amerikkalaiset voisivat aloittaa muuttamalla oppilaiden testausjärjestelmää suomalaiseen suuntaan.

Pisa-menestys on nostanut suomalaisen koulun maailman mielenkiinnon kohteeksi. Menestyksen aalloilla on ratsastettu reilut yksitoista vuotta, mutta maineen katveessa rahat hupenevat, koulut eriarvoistuvat, opettajat väsyvät ja koulunkäynti huvittaa oppilaita entistä vähemmän. Tuoreimmassa Pisa-tutkimuksessa suomalaisoppilaiden tulokset olivat piirun verran heikentyneet.

Sahlbergin mielestä Pisan torni horjuu, eikä siihen ole enää syytä nojata. Perustukset on rakennettava uudelleen, sillä maailma muuttuu vauhdilla.

– Kuntarakenne, sosiaali- ja terveyspalvelut ja eläkejärjestelmä ovat remontissa, mutta koulu polkee paikallaan. Suomessa näyttää olevan helppo saada isojakin asioita aikaan silloin, kun niitä luodaan tyhjästä tai muutosta tehdään pakon edessä. Olemassa olevien asioiden uudistaminen on osoittautunut paljon vaikeammaksi, ja kehittämisinto on hukkunut tuottavuuden ja tehokkuuden retoriikkaan.

Pohja Pisa-menestykselle laskettiin kymmeniä vuosia sitten tehdyillä päätöksillä. Kaikille yhteiseksi tarkoitettu peruskoulu oli unelma, josta tehtiin totta lujalla uskolla ja kovalla työllä.

Suomi onnistui rakentamaan koulutusjärjestelmän, jossa lapset voivat oppia ilman kovaa kilpailua, pitkiä koulupäiviä ja suuria määriä kokeita ja kotitehtäviä. Opettajan tehtävä kiinnostaa suomalaisnuoria edelleen. Poliitikot ja vanhemmat luottavat kouluun.

– Olen ylpeä ja iloinen kaikesta siitä, mitä olemme saaneet aikaan, mutta nyt koulu kaipaisi syvällistä uudistumista. Esimerkiksi Singaporessa ja Kanadassa on panostettu koulun uudistamiseen paljon enemmän kuin meillä. Suomella on hankkeita ja projekteja mutta ei kirkastettua ideaa siitä, millainen koulu tarvitaan tulevaisuudessa.

Sahlberg tervehtiikin innostuneena OAJ:n tulevaisuustyötä, jossa kiikaroidaan koulutuksen näköaloja vuonna 2030.

– Hienoa, että opettajien ammattijärjestö on ottanut viestikapulan! Toisaalta se on erikoista, sillä opettajajärjestön perustehtäviin ei kuulu lähteä miettimään yksin tällaisia asioita.

Lailla säädelty ryhmäkoko, uusi tuntijako, uudistuva opetussuunnitelma, mahdollinen oppivelvollisuuden jatkaminen – koulu-uudistuksia on vireillä toki iso liuta.

Sahlbergin mielestä pitäisi kuitenkin tehdä jotakin muuta kuin järjestellä vanhoja palikoita uudelleen. Jotakin isompaa, jotakin kauaskantoisempaa.

Oppimiskäsitystä on syvennettävä. Muodollinen opetus haukkaa koulupäivästä liian ison palasen. Oppilaan omista mielenkiinnon kohteista kumpuavaa omatoimista opiskelua tarvitaan lisää.

Itseään ”koulun uudistamisen aktivistiksi” tituleeraava mies tahtoisi nähdä tulevaisuudessa koulun, jonka päämääränä on tutkinnon tuottamisen sijaan oman intohimon löytäminen.

– Veikkaan, että jos ysiluokkalaisilta kysyttäisiin, onko juuri koulu auttanut sinua löytämään sen missä olet hyvä, vain pieni vähemmistö vastaisi kyllä. Ennustan myös, että kahdenkymmenen vuoden päästä tutkinnoilla ei ole enää samanlaista merkitystä kuin nyt. Esimerkiksi Googlea eivät kiinnosta enää työnhakijan tutkinnot vaan hänen persoonansa ja se, kuinka hyvin hän tuntee omat vahvuutensa.

Tuntijaolla ohjattu peruskoulu on Sahlbergin mielestä tulossa tiensä päähän.

Enää ei ole järkeä siinä, että jokainen opiskelee samoja asioita saman verran samassa tahdissa. Moni nuori ei viihdy koulussa ja pitää oppiaineisiin jaettua opiskelua tylsänä ja vanhanaikaisena.

– Enää ei mene läpi puolustus, jonka mukaan koulun ei pidäkään olla hauskaa. Aiemmin koulu rakentui työlään puurtamisen ja muistamisen ympärille, mutta nyt motivaattoreiksi tarvitaan uteliaisuutta ja intohimoa.

Suomella olisi hyvät eväät rohkeampaan uudistamiseen, sillä meillä on toimiva koulutusjärjestelmä ja hyvin koulutettu opettajakunta.

– Pystyisimme tekemään uusia asioita ketterämmin kuin monet muut. Nousevissa Aasian maissa kova työ ja kilpailu jylläävät vielä pitkään, mutta meillä olisi mahdollisuus ottaa askel humaanimman ja luovemman koulun suuntaan, Sahlberg viitoittaa.

Pasi Sahlberg toivoo OAJ:n tulevaisuustyöhön tilaa rohkeille ja ennakkoluulottomille ajatuksille.

Miksi sitten mitään ei tapahdu, mitään tarpeeksi perusteellista ja radikaalia?

Sahlbergin mielestä koulutuksen kehittäminen kompastuu johtajuusvajeeseen.

– Meillä on paljon opettajia ja rehtoreita, jotka olisivat valmiita tekemään isojakin asioita, jos olisi joku, joka tätä hommaa johtaisi.

Kansallinen suunnannäyttö, tuki ja koordinaatio ovat kadoksissa, uudistaminen näivettynyt paikallisten kehittämisprojektien pöheiköksi.

Suomalaisen koulun kehittämisessä ei saa pitää tärkeimpänä sitä, että olemme maailman parhaita.

– Pääasia on, että koulu kohtelee oikeudenmukaisesti kaikkia lapsia ja heidän vanhempiaan.

Ja jos halutaan mitata, on syytä oppia mittaamaan myös motivaatiota, hyvinvointia sekä halua elinikäiseen oppimiseen.

Oppilaiden oman intohimon löytämisen lisäksi on opittava lisää yhteistyötaitoja ja empatiaa. Ulkomaita kolunneen Sahlbergin mielestä suomalaiset ovat edelleen sosiaalisia jörriköitä.

– Kun tervehtii vierasta ihmistä Stockmannin hississä, hän kääntää päänsä pois vaivaantuneena, mutisee jotakin epämääräistä vastaukseksi ja pitää tervehtijää todennäköisesti outona tyyppinä tai epäilee tämän olevan maistissa. Italiassa, Yhdysvalloissa tai Englannissa outona pidetään häntä, joka ei tervehdi kanssamatkustajaa, Sahlberg kommentoi.

Kätevänä keinona sulkeutua omaan maailmaansa on kännykkään tuijottaminen.

– Koneita lapset oppivat käyttämään jo kotona ja vapaa-ajalla, mutta sosiaalisen älykkyyden edistämiseen tarvitaan koulua.

Nopea harppaus digiaikaan murentaa koulun tehtävän tiedon jakajana. Tietotekniikan vyöryminen oppilaiden maailmaan tuntuu jättävän Sahlberginkin neuvottomaksi.

Hän kysyy taannoisessa Opettajan kolumnissa, olisiko suomalaisen koulun syytä keskittyä inhimillisen pedagogiikan vahvistamiseen ja pohtia teknologian opetuskäyttöä uudelleen.

– Yhteiskunta on hankkinut kouluihin isolla rahalla nopeasti vanhenevaa tietotekniikkaa, jota käyttää opetuksessaan aktiivisesti joidenkin selvitysten mukaan vain viidennes opettajista. Tästä asiasta ei kukaan uskalla puhua.

Toisaalta yhä useamman oppilaan laukusta löytyy itse ostettu älypuhelin, joka tuo hetkessä vastaukset kysymyksiin ja haastaa perinteisen päässälaskutaidon.

– Ja sitten opettaja joutuu poliisina vahtimaan, ettei sitä kännykkää oteta kassista, kun oppilaiden olisi hyvä oppia koulussa tekemään sillä kaikki mahdollinen.

Pasi Sahlberg aloittaa Harvardissa ensi tammikuussa. Edessä on sukellus Yhdysvaltojen vanhimman yliopiston 21 000 opiskelijan ja yli 2 000 opettajan joukkoon.

– Odotan innolla keskusteluja opiskelijoiden ja tutkijakollegoiden kanssa. Toivon myös, että voin osallistua entistä aktiivisemmin amerikkalaiseen koulutuspoliittiseen keskusteluun ja koulun kehittämiseen. Heillä on varmasti annettavaa myös meille, ja esimerkiksi Kaliforniassa tapahtuu mielenkiintoisia asioita.

Yhdysvaltojen 50 erilaista koulujärjestelmää ja 15 000 itsenäistä koulupiiriä tarjonnevat hyvän markkinaraon myös suomalaiselle koulutusviennille.

– Suomella on edelleen hyvät mahdollisuudet päästä nopeasti kasvaville maailman koulutusmarkkinoille, mutta pelkään, että tulevaisuus ei ole niin valoisa kuin yleisesti uskotaan. Kauppaa yritetään käydä mielestäni liikaa Pisa-tuloksiin viitaten. Kestävää kauppaa koulutuksella käydään tutkintoja myymällä. Jos meillä tosissaan halutaan koulutusviennistä merkittävämpi osa ulkomaankauppaa, paras keino siihen on tutkintojen maksullisuus joillekin ulkomaisille opiskelijoille.

Cimon johtajana Sahlbergin työhön on kuulunut suomalaisen koulun esittely maailmalla.

Intohimona

Liikunta

”Olen ihminen, jonka ajatus kulkee parhaiten liikkeessä. Lenkillä ajatus kirkastuu.”

Musiikki

”On ollut hienoa luennoida samoilla lavoilla, joilla Pavarotti ja Sting ovat esiintyneet. Soitan rock- ja pop-kitaraa, ja minua kiinnostaa, mistä musiikissa on kysymys.”

Kirjoittaminen

”Olen kirjoittanut Opettaja-lehteen vuosikymmenen ajan kolumneja, ja jotkut niistä ovat onnistuneet oikein hyvin. Aiemmin en ollut juuri kirjoittanut.”

Pasi Sahlberg

  • Syntynyt 1959.
  • Kansainvälisesti tunnetuin suomalainen opetusalan asiantuntija.
  • Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen Cimon johtaja 2009–2013.
  • Työskennellyt opettajana, opettajankouluttajana ja opetushallinnossa sekä koulutusasiantuntijana Maailmanpankissa Washingtonissa ja Euroopan koulutussäätiössä Torinossa.
  • Viidelletoista kielelle käännetty kirja Finnish Lessons (2011) voitti vuoden 2013 yhdysvaltalaisen Grawemeyer-palkinnon. Palkintoja myönnetään vuosittain musiikin, uskonnon ja pedagogiikan aloilla.