Taina Saarinen tahtoi kuvaan suomen kielen kurssilaisten keskellä.

Kansalaisopistot kurimuksessa

Elinikäisen oppimisen ylistys kuluu poliitikkojen huulilla, ja samaan aikaan he ovat päättämässä vapaata sivistystyötä uhkaavista jättisäästöistä. Onko Suomella varaa näivettää aikuisten elämänhallintaa ja hyvinvointia tukeva kansalais- ja työväenopistojen verkko?

Tiina Tikkanen teksti / Veikko Somerpuro ja Mikko Lehtimäki kuvat / Opettaja 24/2014

Helsingin työväenopiston rehtori Taina Saarinen tapasi rehtoritreffeillä naisen, jonka kertomus jäi harmittamaan. Lukuisista yrityksistään huolimatta asiakas ei ollut päässyt kurssille opettelemaan ruisleivän tekoa aidosta juuresta.

Satavuotissynttäreitä viettävän Helsingin suomenkielisen työväenopiston jonoissa on 10 000 opiskelijaa. Yhteensä 4 500 kurssille osallistuu vuosittain 70 000 kurssilaista kymmenissä toimipisteissä ympäri kaupunkia.

Jonot eivät ole ole lyhenemään päin, sillä vapaata sivistystyötä kurittavat vuosina 2015–2017 yhteensä 18,5 miljoonan euron leikkaukset.

– Vapaasta sivistystyöstä leikkaaminen on tosi hölmöä, Saarinen puuskahtaa.

– Toimintamme maksaa kaupunkilaista kohden 23 euroa vuodessa. Mikä muu ehkäisisi syrjäytymistä ja passivoitumista yhtä edullisesti? Pääkaupunkiseudulla väestö ja tarve kasvaa, mutta lisärahaa ei tipu. Onneksi Helsingin kaupunki on tukenut meitä vahvasti.

Tarjonnan kapeneminen ja pienryhmäopetuksen vaikeutuminen huolettavat myös Helsingin aikuisopiston koulutusjohtajaa Sirpa Rönkköä. Tähän asti asiakkaat ovat voineet opiskella esimerkiksi 16:ta eri kieltä.

– Helsingissä opetuksen järjestäminen on kallista korkeiden tilavuokrien takia. Täytyy myös muistaa, että pääkaupunkiseudulla asuu satatuhatta maahanmuuttajaa. Opistomme on järjestänyt paljon kotoutumiskoulutusta.

Maahanmuuttajat täytyy kotouttaa, työttömät pitää aktiivisina ja seniorit virkeinä. Vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat ottaneet tarpeista kopin, mutta mikä on kiitos?

– Vapaan sivistystyön määrärahoista höylätään liki 20 prosenttia, mikä kustannustason nousun sekä kuntasäästöjen ohella tekee tornadon tapaista tuhoa, toiminnanjohtaja Juhani Pörtfors Auralan kansalaisopistosta Turusta arvostelee.

Myös OAJ:ssä ihmetellään, onko Suomella varaa murentaa ainutlaatuinen järjestelmä, jolla tuetaan elinikäistä oppimista. Opinhaluiset kansalaiset luottavat yhteiskuntaan ja tekevät parhaansa sen hyväksi. Koulutus tuottaa yhteiskunnallista koheesiota ja tukee demokratiaa.

OECD-maissa tehdyn PIAAC-tutkimuksen mukaan Suomessa aikuiset opiskelevat innokkaasti ja heidän osaamisensa on huipputasoa. Vuonna 2012 yli puoli miljoonaa suomalaista osallistui yleissivistävään tai harrastustavoitteiseen aikuiskoulutukseen.

Benefits of Lifelong Learning -tutkimuksessa kerättiin tietoja kymmenestä Euroopan maasta. Tulosten mukaan aikuisopiskelu tukee sosiaalisia suhteita, oppimismotivaatiota ja yleistä hyvinvointia. Nuorilla opinnot tukivat elämänhallintaa ja tasoittivat tietä kansalaisuuteen. Vapaan sivistystyön opinnot tasoittavat lapsuuden ja nuoruuden koulutustaustasta johtuvia sosiaalisia eroja. Omaehtoinen aikuisopiskelu lisää erityisesti heikosti koulutettujen halukkuutta osallistua vastaaviin opintoihin myöhemminkin.

Suomessa halutaan suunnata rahoitusta tutkintoon johtavaan koulutukseen.

– Kun vähän koulutetut ihmiset saavat hyviä oppimiskokemuksia vapaasta sivistystyöstä, he hakeutuvat helpommin myös tutkintotavoitteiseen koulutukseen, OAJ:ssä vapaan sivistystyön tonttia hoitava erityisasiantuntija Kati Isoaho muistuttaa.

Hallituksen rakennepoliittisen ohjelman tavoitteena on tiivistää vapaan sivistystyön järjestäjäverkkoa. Se tarkoittaa vähintään hallinnollisesti suurempia kansalais- ja kansanopistoja sekä toimipisteiden karsimista. Kati Isoaho toivoo, että uudet yhdistymissuunnitelmat tulevat myös OAJ:n tietoon.

Sannasirkku Aution mielestä opistojen yhdistymisen tuskaa helpottaa, jos luvassa on entistä tukevampi talous, enemmän osaamista ja mahdollisuus kierrättää tehtäviä.

Suunnittelijaopettaja Merja Kittelän elämään yhdistyminen on tuonut monia hyviä asioita. Hän työskentelee lahtelaisessa Wellamo-opistossa, joka syntyi viiden kansalaisopiston yhdistyessä seitsemän vuotta sitten.

– Pienissä opistoissa on hyvin vähän päätoimista henkilökuntaa. Ideointi ja suunnittelu on tuloksellisempaa ryhmässä, ja uudet kollegat voivat tuoda uutta puhtia työhön. Toisaalta opettajien ja rehtoreiden vastuualueet ja työt voivat laajentua jopa kolminkertaiseksi, eikä sitä huomioida työajassa eikä palkassa.

Moni pieni paikkakunta haluaa kuitenkin pitää kynsin hampain kiinni kansalais- tai työväenopistostaan, joka on ollut kulttuurin viimeinen keidas. Toimipisteiden harveneminen tarkoittaa myös matkojen pidentymistä ja koulutuksen saatavuuden heikkenemistä.

Vaasa-opiston rehtori Sannasirkku Aution mielestä kansalaisopistoja tarvitaankin kaikkialla.

– Erityisen tärkeitä ne ovat siellä, missä asutus on harvaa, palveluista on pulaa ja työttömyys kaventaa näköaloja. Tätä Suomea on paljon ja lisää tulee!

Opistojen järjestäjäverkkoa on tiivistetty koko 2000-luvun ajan.

– Olemme osoittaneet proaktiivista otetta. Se unteloisuuden leima, jonka jotkut ovat lyöneet kansalaisopistoihin, on täysin ansaitsematon, Autio sanoo.

Kun Vaasa-opisto alkaa ensi syksynä järjestää kansalaisopistotoimintaa entisellä Kyrönmaan opiston alueella Laihialla ja Isossakyrössä, kaupunkilaiset joutuvat aluetieteen käytännön kurssille.

– Parinkymmenen kilometrin päässä maailma näyttää yllättävän erilaiselta kuin täältä Opistotalon funkislinnasta katsottuna.

Kansalaisopistojen kurssit tarjoavat elämänhallintaa, iloa ja jaksamista. Helsingin työväenopistolla järjestetään myös runsaasti ilmaisia luentoja, konsertteja ja näyttelyitä kaikkien kuntalaisten iloksi.

Jos rehtori Taina Saarisella olisi aikaa, hän istuisi itsekin opistonsa korkeatasoisilla luen­noilla.

– Menisin myös mielelläni vaatetus- tai ompelukurssille tai it-kurssille, jossa keskitytään koneen hardware-puoleen eli koneen sisukseen.

Helsingin työväenopistossa leikkaukset uhkaavat supistaa opinto-ohjelmaa ja korottaa kurssimaksuja, jotka on voitu pitää 30–40 eurossa lukukaudessa. Helsingissä opiskelijat maksavat 13 prosenttia budjetista, kun monissa kunnissa kurssimaksut kattavat siitä jo kolmanneksen.

Suurin oppiaineryhmä Helsingissä ovat kielet, joista suosiotaan on kasvattanut erityisesti espanja. Pisimmät jonot ovat ruuanlaiton, digikuvauksen, ompelun, itsehoidon ja tietotekniikan kursseille.

Puoli miljoonaa opiskelijaa

  • Vapaan sivistystyön oppilaitoksia ovat kansalaisopistot, kansanopistot, kesäyliopistot, opintokeskukset ja liikunnan koulutuskeskukset.
  • Kansalaisopistoja on 187, ja niissä 540 600 opiskelijaa.
  • Vuonna 2013 lakkautettiin kahdeksan kansalaisopistoa ja yksi kansanopisto.