Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Jussi-Pekka Kujanpää arvioi oppilaidensa Verna Anttilan, Vilho Suurosen ja Jaakko Pantzarin kanssa otsikon luomia mielikuvia ja otsikon yhteyttä uutisen sisältöön naisurheilua käsittelevässä uutisessa.

Voiko nettiin luottaa?

Mediakasvatus. Vihapuhe, harhaanjohtava informaatio ja suora propaganda tavoittavat nettiaikana lapsetkin. Opettaja auttaa nuoria erottamaan totuuden ja vääristelyn.

Aki Petteri Lehtinen teksti / Veikko Somerpuro kuvat / Opettaja 19/2016

Donald Trumpin, brexitin ja Vladimir Putinin aikakautena totuus tuntuu menettävän merkitystään. Uutisointi viihteellistyy, mielipiteet ottavat jalansijaa tutkimuksilta ja kuulija ei välttämättä edes halua tietää, pitävätkö omia arvoja pönkittävät lausunnot paikkaansa.

Tämä tiedon sekamelska on lasten ja nuorten ulottuvilla. Sosiaalinen media myös mahdollistaa uusia kiusaamisen muotoja, eivätkä ne pysy koulustakaan poissa. Uhrina voi olla myös opettaja, kuten Lahden videojupakassa taannoin huomattiin.

Asiantuntijat toivovatkin, että vanhemmat tukisivat lapsiaan digitaalisen ­median käytössä. Myös koulun apua tarvitaan.

Perusopetuksen opetussuunnitelmassa mediakasvatus ja monilukutaito kuuluvat kaikkiin oppiaineisiin. Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Jussi-Pekka Kujanpää opettaa Helsingin Pakilan yläasteen koulussa mediataitoja ja digiajan some-sovellusten käyttötapoja varhaisteineille.

– Oppilaiden täytyy oppia arvioimaan, millaisiin internetsivuihin ja sisältöihin voi luottaa. Oikean tiedon löytäminen on välillä vaikeaa, mutta siihen meidän pitää nuorisoa kasvattaa.

Jussi-Pekan mukaan opettajan sanalla todenmukaisesta tiedosta on yhä merkitystä. Totuuden ja valheen erottelua tärkeämpänä hän pitää kuitenkin sitä, että nuoret kiinnittäisivät huomiota siihen, miten asioista kirjoitetaan.

– Esimerkiksi monista naisurheilijoista kirjoitetaan ensin naisina ja vasta sitten kerrotaan heidän poikkeuksellisista kyvyistään.

Jussi-Pekka pistää oppilaat pohtimaan, miksi journalismissa jokin asia tai tapahtuma valitaan jutun aiheeksi ja samalla toinen jätetään käsittelemättä. Opettaja kysyy mielellään: Mitä lukijoille halutaan kertoa ja mitä jättää kertomatta? Kuinka paljon uutisessa kerrotaan aiheesta? Jääkö jotain pois, koska siitä ei tiedetä vai muista syistä? Kuka näistä asioista päättää?

Lisäksi tunneilla opetellaan erottamaan tekstityypit, kuten uutiset ja mielipidekirjoitukset, toisistaan. Esimerkkimateriaalina ovat ajankohtaiset lehtitekstit.

Myös opettaja oppii. Jussi-Pekka saa oppilailtaan tietoa vaikkapa uusista sovelluksista ja perehtyy heidän kanssaan yhdessä niiden sisältöihin.

Yhteiskunnassa yleistynyt vihapuhe leviää myös oppilaiden keskuudessa. Jussi-Pekka toivoisi, että ongelmaa tarkasteltaisiin heidän kanssaan yleisenä ja yhteisenä aiheena – mieluiten oppilaista katsoen sopivan etäältä.

– Niin vihapuhe olisi helppo tunnistaa. Samalla oppilas oppii harkintaa ja voi miettiä sopivampia ilmaisumuotoja. Opetusesimerk­kien on tietysti oltava oppilaiden ikään sopivia.

Mediakasvatuskeskus Metkan tehtäviin kuuluu tukea mediakasvatustyötä tekeviä opettajia. Metkan johtaja Meri Seistola rohkaisee opettajia vaikeidenkin aiheiden käsittelyyn.

– Alakouluikäiset pystyvät jo ottamaan kantaa kielenkäyttöön ja lähteen tunnistamiseen, jos heille annetaan siihen tiedolliset eväät. Myös esimerkiksi trollaus Whatsapp-ryhmissä on nuorille hyvinkin tuttua. Isompien oppilaiden kanssa puheeksi voi ottaa niin radikalisoitumisen kuin pedofiliankin.

Nettikiusaaminen on henkistä väkivaltaa eikä sitä voi sallia missään muodossa. Netin ja somen käyttöön tarvitaan säännöt, ja niiden laatiminen on kasvattajien ja lasten ja nuorten yhteinen tehtävä.

Keskusteluissa koululaisten kanssa on selvitettävä, millaisia seurauksia somen käytöllä voi olla.

– Nettiin kirjoitettu loukkaus jää sinne talteen. Kaikkien on hyvä olla tietoisia jättämästään digitaalisesta jalanjäljestä, Jussi-Pekka Kujanpää tähdentää.
 

Tuore kyselytutkimus nuorten some-käytöstä: ebrand.fi/somejanuoret2016
Mediakasvatuskeskus Metka: mediametka.fi

Reilun somen säännöt

Mediaeettiseltä Etiikka.fi-sivustolta löytyvät tutkijatohtori Henrik Rydenfeltin laatimat Reilun somen säännöt, joiden tarkoitus on tarjota ohjenuoria vastuulliseen sananvapauteen sosiaalisessa mediassa. Opettaja voi käyttää niitä opetussisältönä ja yhteisen arvioinnin kohteina.

1. Erottele tieto ja mielipide.
2. Perustele väitteesi.
3. Myönnä ja korjaa virheesi.
4. Ole avoin.
5. Älä jankuta.
6. Älä provosoi.
7. Älä johda harhaan.
8. Kunnioita toisten ihmisarvoa.
9. Kunnioita toisten yksityisyyttä.
10.Kunnioita oikeutta.
11.Mieti, kenelle viestisi välittyy.
12.Älä aiheuta harmia.
 

etiikka.fi/some/reilun-somen-saannot